Крвава бајка
Desanka Maksimović / Десанка МаксимовићTraduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... | |
A BLOODY FAIRYTALE Kragujevac, 21. October 1941. It was in a land of peasants in the mountainous Balkans, a company of schoolchildren died a martyr's death in one day. They were all born in the same year their school days passed the same taken together to the same festivities, vaccinated against the same diseases, and all died on the same day. It was in a land of peasants in the mountainous Balkans, a company schoolchildren died a martyr's death in one day. And fifty-five minutes before the moment of death the company of small ones sat at its desk and the same difficult assignments they solved: how far can a traveler go if he is on foot... and so on. Their thoughts were full of the same numbers and throughout their notebooks in school bags lay an infinite number of senseless A's and F's. A pile of the same dreams and the same secrets patriotic and romantic they clenched in the depths of their pockets. And it seemed to everyone that they will run for a long time beneath the blue arch until all the assignments in the world are completed. It was in a land of peasants in the mountainous Balkans, a company of small ones died a martyr's death in one day. Whole rows of boys took each other by the hand and from their last class went peacefully to slaughter as if death was nothing. Whole lines of friends ascended at the same moment to their eternal residence. | VERINEN SATU Kragujevac *), 21. lokakuuta 1941. Olipa kerran talonpoikien maassa Balkanin vuoristoseudulla joukko pieniä koululaisia, jotka kaikki kuolivat marttyyreina yhden ainoan päivän aikana. Kaikki olivat syntyneet samana vuonna, kaikkien koulupäivät olivat samanlaisia, kaikki osallistuivat samoihin juhliin, kaikki olivat saaneet rokotuksen samoja tauteja vastaan ja kaikki kuolivat samana päivänä. Olipa kerran talonpoikien maassa Balkanin vuoristoseudulla joukko pieniä koululaisia, jotka kaikki kuolivat marttyyreina yhden ainoan päivän aikana. Viisikymmentäviisi minuuttia ennen kuolemansa hetkeä pienten koululaisten joukko istui pulpettiensa ääressä. Kaikki istuivat ratkomassa samaa vaikeaa tehtävää: Kuinka pitkälle jalan kulkeva matkaaja ehtii... ja niin edelleen. Heidän ajatuksensa olivat täynnä samoja numeroita ja vihkot koululaukkujen kätköissä samoja merkityksettömiä numeroita viisi ja kaksi. Niin paljon samoja unelmia ja samoja salaisuuksia, isänmaallisia ja romanttisia, heillä oli taskujensa täydeltä. Ja kaikista tuntui, että he saisivat kulkea pitkään sinisen taivaan alla ennen kuin kaikki maailman tehtävät olisi ratkaistu. Olipa kerran talonpoikien maassa Balkanin vuoristoseudulla joukko pieniä koululaisia, jotka kaikki kuolivat marttyyreina yhden ainoan päivän aikana. Kokonaiset poikien rivit tarttuivat toisiaan kädestä ja lähtivät viimeiseltä oppitunniltaan rauhallisesti ammuttaviksi ikään kuin kuolema ei olisi ollut mitään. Kokonaiset ystävien rivit kaatuivat samanaikaisesti viimeiseen leposijaansa. |
* ) Laulu kertoo Kragujevacin verilöylystä, jossa natsit teloittivat 2 323 serbialaista siviiliä, pääasiassa miehiä ja nuoria poikia, kostoksi siitä, että 10 Wehrmachtin sotilasta oli saanut surmansa ja 26 haavoittunut kahakassa serbialaisia partisaaneja vastaan. Taloitettujen joukossa oli 300 paikallisen koulun oppilasta. |