Kun mun kultani tulisi

Originale	Versione 3 / Version 3 / Versio 3
KUN MUN KULTANI TULISI	JOS MUN TUTTUNI TULISI
Kun mun kultani tulisi, armahani asteleisi, tuntisin ma tuon tulosta, arvoaisin astunnasta, jos ois vielä virstan päässä, tahikka kahen takana.	Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi, tuntisin tutun tulosta, arvajaisin astunnasta.
Utuna ulos menisin, savuna pihalle saisin, kipunoina kiiättäisin, liekkinä lehauttaisin; vierten vierehen menisin, supostellen suun etehen.	Virstan vastahan menisin, virstan kaksi kapsahtaisin veräjiä purkamahan, aitoja alentamahan.
Tok mie kättä käpseäisin, vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, vaikk' ois kalma kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, vaikk' ois vierus verta täynnä.	Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi, sille kättä käppäjäisin, vaikk' ois käärme kämmenpäässä.
Vaanp' ei ole kullallani, ei ole suu suen veressä, käet käärmehen talissa, kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, huulet kun hunajameestä, Käet kultaiset, koriat, kaula kun kanarvan varsi.	Sille suuta suikkajaisin, vaikk' ois suu suen veressä. Vielä kaulahankaa puisin, vaikk' ois kalma kaulan päällä.