Släck dina stjärnors sken
du höga urskogsnatt,
och mörkna, unga ljung
inunder gråa granar!
God natt, mitt vandrarliv,
var tyst mitt galna skratt,
och flygen långsamt bort,
min ungdoms svarta svanar!
God natt, du höga hem,
farväl mitt barndomsland!
Ditt dunkel går i rött;
som blod blir morgonljuset!
Min själ är sjuk och tom,
min själ är ond och led -
nu låt mig sova tungt
på daggbegjutna gruset!
Lång var min längtans kväll,
min själ var evig eld -
som brann likt döda träd,
i junivindar varma. -
Sjung, skog, din svala sång -
tills drömmaren är död -
och kring hans hårda bädd
låt morgonstormen larma!
du höga urskogsnatt,
och mörkna, unga ljung
inunder gråa granar!
God natt, mitt vandrarliv,
var tyst mitt galna skratt,
och flygen långsamt bort,
min ungdoms svarta svanar!
God natt, du höga hem,
farväl mitt barndomsland!
Ditt dunkel går i rött;
som blod blir morgonljuset!
Min själ är sjuk och tom,
min själ är ond och led -
nu låt mig sova tungt
på daggbegjutna gruset!
Lång var min längtans kväll,
min själ var evig eld -
som brann likt döda träd,
i junivindar varma. -
Sjung, skog, din svala sång -
tills drömmaren är död -
och kring hans hårda bädd
låt morgonstormen larma!
inviata da Juha Rämö - 23/11/2021 - 13:03
Lingua: Tedesco
Traduzione tedesca / German translation / Traduction allemande / Tysk översättning / Deutsche Übersetzung / Saksankielinen käännös: Willi Grigor
DAS LETZTE LIED
Lösch deiner Sterne Schein
du hohe Urwaldnacht,
und dunk'le, junge Heid
hier unter grauen Tannen!
Gut' Nacht, mein Wandertrieb,
sei still, mein irrer Schrei,
und flieget fort
ihr schwarzen Jugendschwäne!
Gut' Nacht, du hohes Heim,
leb wohl mein Kindheitsland!
Dein Dunkel geht in Rot;
wie Blut glänzt Licht am Morgen!
Die Seel' ist krank und leer,
die Seele hat genug -
nun lass mich schlafen schwer
auf taubegoss'nem Boden!
Lang war der Sehnsucht Nacht,
der Seele ew'ge Glut -
verbrannt wie totes Holz
in Juniwinden, warmen. -
Sing, Wald, dein kühles Lied
bis in des Träumers Tod -
und um sein hartes Bett
lass Morgenstürme lärmen!
Lösch deiner Sterne Schein
du hohe Urwaldnacht,
und dunk'le, junge Heid
hier unter grauen Tannen!
Gut' Nacht, mein Wandertrieb,
sei still, mein irrer Schrei,
und flieget fort
ihr schwarzen Jugendschwäne!
Gut' Nacht, du hohes Heim,
leb wohl mein Kindheitsland!
Dein Dunkel geht in Rot;
wie Blut glänzt Licht am Morgen!
Die Seel' ist krank und leer,
die Seele hat genug -
nun lass mich schlafen schwer
auf taubegoss'nem Boden!
Lang war der Sehnsucht Nacht,
der Seele ew'ge Glut -
verbrannt wie totes Holz
in Juniwinden, warmen. -
Sing, Wald, dein kühles Lied
bis in des Träumers Tod -
und um sein hartes Bett
lass Morgenstürme lärmen!
inviata da Juha Rämö - 23/11/2021 - 13:05
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Hector & Tommy Tabermann
VIIMEINEN LAULU
Sammuta tähtes nyt,
sä synkän metsän yö,
ja tummu, kanervikko,
tään harmaan kuusen alla.
Jo uinu, elämäin,
nyt vaiti, hullu nauru,
ja hiljaa lennä pois,
nuoruutein musta joutsen.
Uinu jo, kotini,
hyvästi nyt, lapsuuden maa.
Sun varjos punertuu
kuin verta aamunkoitto.
On sairas sieluni,
on sielu tuskaa täynnä.
Mun anna nukahtaa
nyt kasteiselle maalle.
Kauan mä kaipasin,
oli sielu liekeissään,
kuin kuollut puu se räiskyi
läpi tuulen lämpöisimmän.
Jo laula, metsä, laulus,
pois uneksija saata,
ja vuoteen kovan yllä
suo aamumyrskyn soida.
Sammuta tähtes nyt,
sä synkän metsän yö,
ja tummu, kanervikko,
tään harmaan kuusen alla.
Jo uinu, elämäin,
nyt vaiti, hullu nauru,
ja hiljaa lennä pois,
nuoruutein musta joutsen.
Uinu jo, kotini,
hyvästi nyt, lapsuuden maa.
Sun varjos punertuu
kuin verta aamunkoitto.
On sairas sieluni,
on sielu tuskaa täynnä.
Mun anna nukahtaa
nyt kasteiselle maalle.
Kauan mä kaipasin,
oli sielu liekeissään,
kuin kuollut puu se räiskyi
läpi tuulen lämpöisimmän.
Jo laula, metsä, laulus,
pois uneksija saata,
ja vuoteen kovan yllä
suo aamumyrskyn soida.
inviata da Juha Rämö - 23/11/2021 - 13:06
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction finnoise 2 / Finsk översättning 2 / Suomennos 2: Aappo I. Piippo
VIIMEINEN LAULU
Tähtesi sammuta pois,
korkea metsien yö,
tummaksi lähteesi tee
naavaisten kuusien alla.
Hyvää yötä, kulkijan tie,
pois hullu nauruni lyö.
Nuoruuden joutsenet mustat
nyt lentävät taivahalla.
Nyt uinu, metsä ja yö,
jää rauhaan, lapsuuden maa.
Sun loistees on punainen,
kun aamuaurinko loistaa.
Sieluni mun sairas on,
niin tyhjän kylmä kuin jää.
Minun kasteellas nukkua suo,
voit rauhattomuuteni poistaa.
Pitkä ja polttava niin
oli kaipuuni ilta ja yö.
Sielu niin kuihtui kuin puu
kesäisten tuoksujen luo.
Nyt metsä laulua soi,
on aika unten poissa,
ja sammalvuoteen luona
syysmyrskysi pauhata suo.
Tähtesi sammuta pois,
korkea metsien yö,
tummaksi lähteesi tee
naavaisten kuusien alla.
Hyvää yötä, kulkijan tie,
pois hullu nauruni lyö.
Nuoruuden joutsenet mustat
nyt lentävät taivahalla.
Nyt uinu, metsä ja yö,
jää rauhaan, lapsuuden maa.
Sun loistees on punainen,
kun aamuaurinko loistaa.
Sieluni mun sairas on,
niin tyhjän kylmä kuin jää.
Minun kasteellas nukkua suo,
voit rauhattomuuteni poistaa.
Pitkä ja polttava niin
oli kaipuuni ilta ja yö.
Sielu niin kuihtui kuin puu
kesäisten tuoksujen luo.
Nyt metsä laulua soi,
on aika unten poissa,
ja sammalvuoteen luona
syysmyrskysi pauhata suo.
inviata da Juha Rämö - 23/11/2021 - 13:08
Lingua: Italiano
Traduzione italiana / Italian translation / Traduction italienne / Italiankielinen käännös:
Riccardo Venturi, 23-11-2021 21:29
Riccardo Venturi, 23-11-2021 21:29
L'ultimo canto
Spegni il bagliore dei tuoi astri
Tu, notte alta della foresta,
E tu offùscati, giovane erica
Sotto gli abeti grigi!
Buonanotte, vita mia errante,
Taci, mia folle risata.
E voi, volate via lenti,
Voi, neri cigni della mia giovinezza!
Buonanotte, casa mia alta,
Addio, terra della mia fanciullezza!
Le tue tenebre si fanno rosse,
Sanguina la luce del mattino!
Ho l'anima vuota e malata,
L'anima sta male e soffre.
Ora fammi dormire profondo
Sulla ghiaia rugiadosa.
Lunga fu la notte del mio desiderio,
La mia anima era fuoco eterno
Che ardeva come alberi morti
Nei caldi vènti di giugno.
Canta, foresta, il tuo fresco canto
Finché non muoia chi sogna,
E intorno al suo duro letto
Non risuoni la tempesta mattutina!
×
![]()
Testo / Lyrics / Paroles / Text / Sanat: Dan Andersson (1888 - 1920) in his 1915 anthology Kolvaktarens visor (Charcoal Burner’s Songs)
These verses written more than a hundred years ago by Dan Andersson, a proletarian Swedish author, poet, and composer, are among the most beautiful ones ever written in the Swedish language.