Du sagst:
Es steht schlecht um unsere Sache.
Die Finsternis nimmt zu. Die Kräfte nehmen ab.
Jetzt, nachdem wir so viele Jahre gearbeitet haben,
Sind wir in schwierigerer Lage als am Anfang.
Der Feind aber steht stärker da denn jemals.
Seine Kräfte scheinen gewachsen. Er hat ein unbesiegliches Aussehen angenommen.
Wir aber haben Fehler gemacht, es ist nicht mehr zu leugnen.
Unsere Zahl schwindet hin.
Unsere Parolen sind in Unordnung. Einen Teil unserer Wörter
Hat der Feind verdreht bis zur Unkenntlichkeit.
Was ist jetzt falsch von dem, was wir gesagt haben,
Einiges oder alles?
Auf wen rechnen wir noch? Sind wir Übriggebliebene, herausgeschleudert
Aus dem lebendigen Fluß? Werden wir zurückbleiben
Keinen mehr verstehend und von keinem verstanden?
Müssen wir Glück haben?
So fragst du. Erwarte
Keine andere Antwort als die deine.
Es steht schlecht um unsere Sache.
Die Finsternis nimmt zu. Die Kräfte nehmen ab.
Jetzt, nachdem wir so viele Jahre gearbeitet haben,
Sind wir in schwierigerer Lage als am Anfang.
Der Feind aber steht stärker da denn jemals.
Seine Kräfte scheinen gewachsen. Er hat ein unbesiegliches Aussehen angenommen.
Wir aber haben Fehler gemacht, es ist nicht mehr zu leugnen.
Unsere Zahl schwindet hin.
Unsere Parolen sind in Unordnung. Einen Teil unserer Wörter
Hat der Feind verdreht bis zur Unkenntlichkeit.
Was ist jetzt falsch von dem, was wir gesagt haben,
Einiges oder alles?
Auf wen rechnen wir noch? Sind wir Übriggebliebene, herausgeschleudert
Aus dem lebendigen Fluß? Werden wir zurückbleiben
Keinen mehr verstehend und von keinem verstanden?
Müssen wir Glück haben?
So fragst du. Erwarte
Keine andere Antwort als die deine.
inviata da Bernart Bartleby - 31/12/2017 - 20:52
Lingua: Italiano
Traduzione italiana di Franco Fortini, in "Bertolt Brecht. Poesie e Canzoni", in collaborazione con Ruth Leiser. Bibliografia musicale di G. Manzoni, Einaudi, Torino 1959.
A CHI ESITA
Dici:
per noi va male. Il buio
cresce. Le forze scemano.
Dopo che si è lavorato tanti anni
noi siamo ora in una condizione
più difficile di quando
si era appena cominciato.
E il nemico ci sta innanzi
più potente che mai.
Sembra gli siano cresciute le forze. Ha preso
una apparenza invincibile.
E noi abbiamo commesso degli errori,
non si può negarlo.
Siamo sempre di meno. Le nostre
parole d’ordine sono confuse. Una parte
delle nostre parole
le ha stravolte il nemico fino a renderle
irriconoscibili.
Che cosa è errato ora, falso, di quel che abbiamo detto?
Qualcosa o tutto? Su chi
contiamo ancora?
Siamo dei sopravvissuti, respinti
via dalla corrente? Resteremo indietro, senza
comprendere più nessuno e da nessuno compresi?
O contare sulla buona sorte?
Questo tu chiedi. Non aspettarti
nessuna risposta
oltre la tua.
Dici:
per noi va male. Il buio
cresce. Le forze scemano.
Dopo che si è lavorato tanti anni
noi siamo ora in una condizione
più difficile di quando
si era appena cominciato.
E il nemico ci sta innanzi
più potente che mai.
Sembra gli siano cresciute le forze. Ha preso
una apparenza invincibile.
E noi abbiamo commesso degli errori,
non si può negarlo.
Siamo sempre di meno. Le nostre
parole d’ordine sono confuse. Una parte
delle nostre parole
le ha stravolte il nemico fino a renderle
irriconoscibili.
Che cosa è errato ora, falso, di quel che abbiamo detto?
Qualcosa o tutto? Su chi
contiamo ancora?
Siamo dei sopravvissuti, respinti
via dalla corrente? Resteremo indietro, senza
comprendere più nessuno e da nessuno compresi?
O contare sulla buona sorte?
Questo tu chiedi. Non aspettarti
nessuna risposta
oltre la tua.
inviata da Bernart Bartleby - 31/12/2017 - 20:53
Lingua: Francese
Versione francese / French version / Version française / Ranskankielinen versio: Olivier Favier
Aux hésitants
Tu dis:
Pour nous les choses prennent un mauvais pli.
Les ténèbres montent. Les forces diminuent.
Maintenant, après toutes ces années de travail,
Nous sommes dans une situation plus difficile qu’au début.
Et l’ennemi se dresse plus fort qu’autrefois
On dirait que ses forces ont grandi. Il paraît désormais invincible.
Nous avons commis des erreurs, nous ne pouvons plus le nier.
Nous sommes moins nombreux.
Nos mots sont en désordre. Une partie de nos paroles
L’ennemi les a tordues jusqu’à les rendre méconnaissables.
Qu’est-ce qui est faux dans ce que nous avons dit,
Une partie ou bien le tout?
Sur qui pouvons-nous compter? Sommes-nous des rescapés, rejetés
d’un fleuve plein de vie? Serons-nous dépassés
ne comprenant plus le monde et n’étant plus compris de lui?
Aurons-nous besoin de chance?
Voilà ce que tu demandes. N’attends
pas d’autre réponse que la tienne.
Tu dis:
Pour nous les choses prennent un mauvais pli.
Les ténèbres montent. Les forces diminuent.
Maintenant, après toutes ces années de travail,
Nous sommes dans une situation plus difficile qu’au début.
Et l’ennemi se dresse plus fort qu’autrefois
On dirait que ses forces ont grandi. Il paraît désormais invincible.
Nous avons commis des erreurs, nous ne pouvons plus le nier.
Nous sommes moins nombreux.
Nos mots sont en désordre. Une partie de nos paroles
L’ennemi les a tordues jusqu’à les rendre méconnaissables.
Qu’est-ce qui est faux dans ce que nous avons dit,
Une partie ou bien le tout?
Sur qui pouvons-nous compter? Sommes-nous des rescapés, rejetés
d’un fleuve plein de vie? Serons-nous dépassés
ne comprenant plus le monde et n’étant plus compris de lui?
Aurons-nous besoin de chance?
Voilà ce que tu demandes. N’attends
pas d’autre réponse que la tienne.
inviata da Riccardo Venturi - 3/2/2023 - 10:55
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
NIILLE JOTKA HORJUVAT
Sinä sanot:
Meidän asiamme laita on huonosti.
Pimeys lisääntyy. Voimat ehtyvät.
Nyt, kun niin monta vuotta olemme tehneet työtä,
tilanteemme on vaikeampi kuin aloittaessamme.
Vihollinen on vahvempi kuin koskaan.
Sen voimat tuntuvat kasvaneen. Se näyttää siltä kuin se olisi voittamaton.
Olemme tehneet virheitä, sitä ei käy kieltäminen.
Lukumäärämme vähenee.
Iskulauseemme ovat epäjärjestyksessä. Osan sanoistamme
vihollinen on vääristänyt tuntemattomiksi.
Mikä siis on väärin siitä, mitä olemme sanoneet,
jotkin sanat vai kaikki?
Keneen vielä voimme luottaa? Olemmeko jälkeen jääneitä, elämän virrasta
rannalle huuhtoutuneita? Syrjään pantuja,
jotka eivät enää ymmärrä ketään ja joita kukaan ei ymmärrä?
Onneako me tarvitsemme?
Näin sinä kysyt. Älä odota
vastausta keneltäkään muulta kuin itseltäsi.
Sinä sanot:
Meidän asiamme laita on huonosti.
Pimeys lisääntyy. Voimat ehtyvät.
Nyt, kun niin monta vuotta olemme tehneet työtä,
tilanteemme on vaikeampi kuin aloittaessamme.
Vihollinen on vahvempi kuin koskaan.
Sen voimat tuntuvat kasvaneen. Se näyttää siltä kuin se olisi voittamaton.
Olemme tehneet virheitä, sitä ei käy kieltäminen.
Lukumäärämme vähenee.
Iskulauseemme ovat epäjärjestyksessä. Osan sanoistamme
vihollinen on vääristänyt tuntemattomiksi.
Mikä siis on väärin siitä, mitä olemme sanoneet,
jotkin sanat vai kaikki?
Keneen vielä voimme luottaa? Olemmeko jälkeen jääneitä, elämän virrasta
rannalle huuhtoutuneita? Syrjään pantuja,
jotka eivät enää ymmärrä ketään ja joita kukaan ei ymmärrä?
Onneako me tarvitsemme?
Näin sinä kysyt. Älä odota
vastausta keneltäkään muulta kuin itseltäsi.
inviata da Juha Rämö - 1/1/2018 - 12:29
×
![]()
Versi di Bertolt Brecht, appena divenuto esule, nella raccolta "Svendborger Gedichte" pubblicata nel 1939.
Per quel che ne so, questa famosa poesia è stata proposta in musica da Franz Josef Degenhardt nel suo album del 1992 intitolato "Und am Ende wieder leben"