Un matto [Dietro ogni scemo c'è un villaggio]
Fabrizio De AndréEsperantigis Renato Corsetti, kantis Gianfranco Molle, el tiu... | |
MIELIPUOLI [Jokaisen hullun takana on kylä] | LA STULTULO |
Yrität rakentaa sydämeesi maailman etkä pysty pukemaan sitä sanoiksi, ja päivänvalo jakaa toriaukion kahtia, toisella puolella naurava kylä, toisella sinä, ohikulkeva hullu. Eikä edes yö jätä sinua rauhaan: muut näkevät unia itsestään, sinä heistä. | Vi provu posedi en vi tutan mondon sen eblo rakonti pri ĝi al la rondo kaj lumo dumtaga dividas la placon vilaĝo ridanta, stultulo sen paco kaj eĉ nokte vi ne povas trankvili ili sonĝas pri si, kaj vi sonĝas pri ili. |
Ja toki sinäkin rupeaisit etsimään sanoja, joita muut eivät voisi olla kuulematta: satukirjassakin riittäisi hämmästeltävää puoleksi tunniksi. Yritin opetella ensyklopedian ulkoa, ja »maisterin«, »Majakovskin« ja »metronomin« jälkeen muut jatkoivat ja löysivät minut kohdasta »mielipuoli«. | Jes, ankaŭ vi serĉus la vortojn tre glatajn se ili nur estus ja nur aŭskultataj por brili sufiĉas parkeri folion mi provis la tutan enciklopedion kaj post framasono, frizisto kaj fezo aperis nur unu kap-vorto: frenezo. |
Ja tietämättä, kenelle olin elämäni velkaa, vein sen takaisin hullujenhuoneelle. Täällä, kummun alla, lepään tahtomattani, vaikka ajatuksiini on tullutkin valoa. Täällä, puolihämärässä, keksin nyt sanoja, vaikka kaipaankin valoa, auringon valoa. | La vivo min ĝenis kaj eĉ embarasis ĝis mi en psiĥejo trankvile forpasis mi dormas neĝoje kun tuta la aro sed fine en kapo ĉe mi estas klaro da vortoj mi trovis nun tutan volumon mi tamen bedaŭras de l’ suno la lumon. |
Luuni antavat vieläkin voimaa elämälle, ne antavat vieläkin voimaa kukkivalle nurmelle. Mutta elämä sammui niiden tukadutettuihin ääniin, jotka mielipuoli jätti suremaan kumpunsa ääreen ja jotka edelleen kuiskivat samoja ironisia sanoja: »Armelias kuolema riisti hänet hulluuden kourista.« | Kaj mi pludonacas per sama fervoro el karno nun kreskas kaj herbo kaj floro sed vivo nur restas en preĝaj formuloj de homoj plorantaj pro siaj stultuloj dirantaj plu moke per ega sintezo pro morto li fuĝis el sia frenezo. |