Lingua   

Un matto [Dietro ogni scemo c'è un villaggio]

Fabrizio De André
Pagina della canzone con tutte le versioni


Esperantigis Renato Corsetti, kantis Gianfranco Molle, el tiu...
MIELIPUOLI
[Jokaisen hullun takana on kylä]
LA STULTULO
Yrität rakentaa sydämeesi maailman
etkä pysty pukemaan sitä sanoiksi,
ja päivänvalo jakaa toriaukion kahtia,
toisella puolella naurava kylä, toisella sinä, ohikulkeva hullu.
Eikä edes yö jätä sinua rauhaan:
muut näkevät unia itsestään, sinä heistä.
Vi provu posedi en vi tutan mondon
sen eblo rakonti pri ĝi al la rondo
kaj lumo dumtaga dividas la placon
vilaĝo ridanta, stultulo sen paco
kaj eĉ nokte vi ne povas trankvili
ili sonĝas pri si, kaj vi sonĝas pri ili.
Ja toki sinäkin rupeaisit etsimään
sanoja, joita muut eivät voisi olla kuulematta:
satukirjassakin riittäisi hämmästeltävää puoleksi tunniksi.
Yritin opetella ensyklopedian ulkoa,
ja »maisterin«, »Majakovskin« ja »metronomin« jälkeen
muut jatkoivat ja löysivät minut kohdasta »mielipuoli«.
Jes, ankaŭ vi serĉus la vortojn tre glatajn
se ili nur estus ja nur aŭskultataj
por brili sufiĉas parkeri folion
mi provis la tutan enciklopedion
kaj post framasono, frizisto kaj fezo
aperis nur unu kap-vorto: frenezo.
Ja tietämättä, kenelle olin elämäni velkaa,
vein sen takaisin hullujenhuoneelle.
Täällä, kummun alla, lepään tahtomattani,
vaikka ajatuksiini on tullutkin valoa.
Täällä, puolihämärässä, keksin nyt sanoja,
vaikka kaipaankin valoa, auringon valoa.
La vivo min ĝenis kaj eĉ embarasis
ĝis mi en psiĥejo trankvile forpasis
mi dormas neĝoje kun tuta la aro
sed fine en kapo ĉe mi estas klaro
da vortoj mi trovis nun tutan volumon
mi tamen bedaŭras de l’ suno la lumon.
Luuni antavat vieläkin voimaa elämälle,
ne antavat vieläkin voimaa kukkivalle nurmelle.
Mutta elämä sammui niiden tukadutettuihin ääniin,
jotka mielipuoli jätti suremaan kumpunsa ääreen
ja jotka edelleen kuiskivat samoja ironisia sanoja:
»Armelias kuolema riisti hänet hulluuden kourista.«
Kaj mi pludonacas per sama fervoro
el karno nun kreskas kaj herbo kaj floro
sed vivo nur restas en preĝaj formuloj
de homoj plorantaj pro siaj stultuloj
dirantaj plu moke per ega sintezo
pro morto li fuĝis el sia frenezo.


Pagina della canzone con tutte le versioni

Pagina principale CCG


hosted by inventati.org