Stung Right
Joe Hill| Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... | |
| SNODD Som vanligt var jag utan jobb och gick på stan när jag fick se ett anslag: Tusen man får anställning i dag, En världsomsegling bjuder vi på böljorna de blå. Det var väl flott, jag tänkte, och ett papper skrev jag på. Jag blev snodd där, snodd där, S-N-O-D-D, snodd där, snodd där, som det fån jag e'. När jag mönstrat av och slipper va' sjöman är det färdigvärldsomseglat för en ann'. Och mannen sa att flottan va en plats för fria män - där får man bara lata sig och se på utsikten. Men första morron klockan fem ur kojen upp jag for att svabba däck och knacka rost och putsa styrmans skor. Jag blev snodd där, snodd där, S-N-O-D-D, snodd där, snodd där, som det fån jag e'. När jag mönstrat av och slipper va' sjöman är det färdigvärldsomseglat för en ann'. En dag så kom det ett befäl och gorma och var fräck, och det är klart jag klippte till så att han gick i däck. I tretti dar jag satt i järn, men det gick ingen nöd, för vatten fick jag också där, och stundom även bröd. Jag blev snodd där, snodd där, S-N-O-D-D, snodd där, snodd där, som det fån jag e'. När jag mönstrat av och slipper va' sjöman är det färdigvärldsomseglat för en ann'. En dag så ropa vår kapten som var så god och glad: «Kom alle man, vi går i land och tar en promenad.« Sen fick vi springa fyra mil och leka maraton, men packningarna vägde lätt, dom vägde knapp ett ton. Jag blev snodd där, snodd där, S-N-O-D-D, snodd där, snodd där, som det fån jag e'. När jag mönstrat av och slipper va' sjöman är det färdigvärldsomseglat för en ann'. Och när vi seglar jorden runt att slåss för friheten skall många av oss stupa, men vi stupar ej för den. Ej heller kulor eller krut skall bliva vårt fördärv: det blir nog djävulen till slut vår goda köttkonserv. Jag blev snodd där, snodd där, S-N-O-D-D, snodd där, snodd där, som det fån jag e'. När jag mönstrat av och slipper va' sjöman är det färdigvärldsomseglat för en ann'. | KARVAJALKA Eesau oli petturi itselleen. Juudas oli petturi jumalaansa kohtaan. Benedict Arnold oli petturi maatansa kohtaan. Lakkorikkuri pettää jumalansa, maansa, perheensä ja luokkansa. Ei ole mitään rikkuria alhaisempaa. Meill' lurjuksia paljon lie tääll' alla auringon, vaan skääppi heistä voiton vie, on roisto verraton. Näin ammattinsa alhainen on, musta, katala, myös synnyltäänkin saastainen, sen tahdon todistaa. Mä laulan: skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, pirutkin sun hylkää, et missään rauhaa saa, helvetinkin liekeistä sull' potkut annetaan. Kerran luokse Jehovan käy herra Pelsepuup, häntäänsä hän heiluttaa, nöyränä polvistuu. »Oi luoja suuri taivaan, maan, mun täytä toivomus. Pääs kaverini karkaamaan, siis rustailepa uus.« Mä laulan: skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, pirun kumppaniksi sä olet luotu vaan, iän kaiken tulimerta kahlailemaan. Nyt sisiliskot, käärmehet käy luoja keräämään ja villipetoin jäännökset kaikk' yhteen liittämään. Hän hieroo niitä, muokkailee, puhkuu ja puhaltaa. Kas, eessäin kohta astelee nyt pikku saatana. Mä laulan: skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, on käärmeen luonto sulla ja petoeläimen, suuri epäsikiö ja halpa, saastainen. Kodin kaipuu, pätsin lies', nyt matkaan kiirehtää, senhän itse luoja ties', ei tahdo viivyttää Nyt tyytyväisnä hornan henki rientää takaisin, kätyrinsä, uusi renki astuu toimihin. Kun hän hetken helvestissä tulta suitsuttaa, kattiloiden lämpimissä lieskaa kohentaa, niin käsky ulos käypi kerran, viestin sisältää: käypä luokse hornan herran, suuri sarvipää. Oot luonnoltasi moitteeton, näin pomo virkkoaa, myös sydämesi kunnoton, tääll' moista tarvitaan. Mutt' löyhkää kurja kruppisi, ken sitä sietää vois, vaikk' helvettikin jäätyisi, sä riennät täältä pois. Skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, pirun kätyriksi sä olet luotu vaan, iän kaiken tulimerta kahlailemaan. Maan päälle tämä sarvipää nyt kilvan kiiruhtaa, asumaan hän tänne jää, ammatin kun saa. Vaikk' sarvia ei päässään näy, hänet silti tunnetaan skääppinä kuin aina käy lakkoja murskaamaan. Skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, pirun kätyriksi sä olet luotu vaan, iän kaiken tulimerta kahlailemaan. Toverit, te kaikkialla tämä muistakaa: kirottua karvajalkaa kauhuin karttakaa. Hän on peikko helvetistä käärmeennahoissa, peto yksi ilkeimmistä ihmishahmossa. Mä laulan: skääppi, skääppi, kurja, sieluton, skääppi, skääppi, konna kelvoton, pirutkin sut hylkää, et missään rauhaa saa, maan päältäkin sulle kohta potkut annetaan. |
