Se ti tagliassero a pezzetti
Fabrizio De AndréVersion française – SI ON TE COUPAIT EN MORCEAUX – Marco Vald... | |
JOS NE LEIKKAISIVAT SINUT PALASIKSI | SI ON TE COUPAIT EN MORCEAUX |
Jos ne leikkaisivat sinut palasiksi, tuuli keräisi ne kokoon, hämähäkkien valtakunta ompelisi ihon ja taivaankannen kuu kutoisi yhteen hiukset ja kasvot ja jumalan siitepölyn, jumalan hymyn. | Si on te coupait en morceaux, Le vent les ramasserait, Les araignées recoudraient Ta peau, La lune tisserait tes cheveux Et peindrait ta figure Et le pollen d’un dieu, D’un dieu, ferait ton sourire. |
Joen partaalta sinut löysin soittamasta kukan terälehteä, sinut, joka lauloit helliä sanoja, rakkauden sanoja. Maistoin hunajanpunaisia huuliasi ja sanoin: »Anna minulle, mitä haluat, minä annan, mitä voin.« | Je t’ai trouvée près de la rivière Qui jouait d’une feuille de fleur, Qui d’amour chantait les paroles légères ; J’ai goûté tes lèvres et de ton cœur Le rouge rouge miel liquoreux. J’ai dit donne ce que tu veux, Je donnerai ce que je peux. |
Keltainen ruusu, ruusu kuparinen, koskaan en ollut tanssinut niin pitkään yön langoilla, päivän kivillä, minä kitaransoittaja, minä mandoliininsoittaja, ja lopulta vajosimme heinikon syliin | Rose jaune, rose de cuivre, Je n’ai jamais dansé tant Sur le fil de la nuit d’argent, Sur les pierres du jour, ivre, Moi, les soirs, joueur de guitare, Moi, joueur de mandoline au matin, À la fin, on tomba dans le foin. |
Pitkään kadotettuna, hetken kadotettuna, vakavasti otettuna, väheksyttynä ei ollut paljon sanottavaa tai pohdittavaa. Onni hymyili kuin keväinen lampi kaikkien iltatuulten riepoteltavana. | Perdue pour beaucoup, perdue pour peu, Pris au sérieux, pris par jeu, Il n’y eut pas beaucoup À dire ou penser. Pour nous, La fortune souriait au miroir Comme un étang au printemps Soufflé par tous les vents Du soir. |
Ja nyt odotan huomista voidakseni tuntea ikävää, vapauden neito, anarkian neito, kallisarvoinen kuin parhain viini, vapaa kuin suru epäilyksen ja kauneuden pilvessään. | Et, j’attendrai demain Pour la nostalgie Madame Liberté, mademoiselle Anarchie Précieuse comme le vin, Gratuite comme la tristesse, Nimbée de beauté et de faiblesses. |
Kohtasin sinut asemalla juoksemassa tuoksusi perässä savunharmaan jakkupukusi vankina toisessa kädessäsi sanomalehtiä, toisessa kohtalosi, kun kuljit murhaajasi rinnalla. | À la gare, je t’ai croisée. Prise au piège D’un tailleur droit et beige, Tu suivais ta senteur poivrée, Journaux dans une main Et dans l’autre ton destin ; Tu marchais déjà tout à côté De ton assassin. |
Mutta jos ne leikkaisivat sinut palasiksi, tuuli keräisi ne kokoon, hämähäkkien valtakunta ompelisi ihon ja taivaankannen kuu kutoisi yhteen hiukset ja kasvot ja jumalan siitepölyn, jumalan hymyn. | Si on te coupait en morceaux, Le vent les ramasserait, Les araignées recoudraient Ta peau, La lune tisserait tes cheveux Et peindrait ta figure Et le pollen d’un dieu, D’un dieu, ferait ton sourire. |