L'accordéoniste
Édith Piaf| Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
| HANURISTI | HANURISTI |
| Tuo kaunis tyttö työssään on kadunkulmassaan ja hyvin tienaa yössä hän asiakkailtaan. Työn jälkeen tyttö vasta saa muistaa haaveitaan, kun tanssikapakasta etsii unelmiaan. Saa tosirakkautta mies kumma tosiaan, vain hanuristi, mutta on taikaa sormissaan. | On kadun tyttö kaunis, kun kulkee kulmalleen. On ammatissaan aulis, jäi tasku tyhjilleen. Työn jälkeen tyttö vasta voi muistaa haaveitaan ja tanssikapakasta etsii unelmiaan. Tuo katse soittajansa luo toivon etäisen. On hanuristin ansa tää valssi, tunnen sen. |
| Kun mies käy soittamaan, tyttö ei tanssikaan, hän vain soitosta nauttivan näyttää. Hän vain tuijottaa, kun miehen rakastetun herkät sormet noin soitintaan käyttää. Luissaan, ytimissään käyvää väristystään ei voi estää, kun valssin tuon kuulee henki salpautuen, hermot jännittyen. Tyttö raukkaa muut hulluksi luulee. | Valssi on kohtalon, muttei vaan tanssikaan, tuskin vilkaisee lattian suuntaan. Silmät rakastuneen nähdä voivat vain sen, kuinka kulkevat soittajan sormet. Kulkee kuin ihollaan, ylöspäin, alaspäin, lauluaan silti tuskin sä kuulet. Hengitys tukahtuu, kaikki muu unohtuu. valssi kiduttaa, valssi se huumaa. |
| On tyttö suruissansa nyt kadunkulmassaan, kun hänen soittajansa on viety sotimaan. Vaan rauha poistaa huolen, kun baarin hankkii hän. »Voin hoitaa kassapuolen, hän hommat isännän.« Ja kaikki sujuu työllä, ja hyvin tienataan, ja hanuri soi yöllä taas hurjaa valssiaan. | Nyt ilotyttö itkee, kun kulkee kulmalleen. Soi kiskot hanurille, vei sotaan miehen sen. Vaan rauha poistaa huolen, kun baarin hankkii hän. »Voin hoitaa kassapuolen, hän hommat isännän.« Ja kaikki sujuu työllä, ja hyvin tienataan, ja hanuri soi yöllä taas hurjaa valssiaan. |
| Valssi soi, mielessään hän voi yksinään taas sen sykkeellä tyhjyyden täyttää nähden muistoissaan, kun miehen rakastetun herkät sormet noin soitintaan käyttää. Koko ruumiillaan hän näyttää värisevän häntä itkettää, kun valssin kuulee henki salpautuen, hermot jännittyen. Tyttö raukkaa muut hulluksi luulee. | Valssi on kohtalon, menneen saa palaamaan, ja hän vilkaisee soittajan suuntaan. Silmät rakastuneen nähdä voivat vain sen, kuinka kulkevat soittajan sormet. Kulkee kuin ihollaan, ylöspäin, alaspäin, lauluaan silti tuskin sä kuulet. Hengitys tukahtuu, kaikki muu unohtuu. valssi kiduttaa, valssi se huumaa. |
| Saa tyttö yksin seistä nyt kadunkulmassaan, kun liikaa itkeneistä ei miehet huolikaan. On poissa soittajansa, ei palaa koskaan hän. Se särki unelmansa, särki myös elämän. Kun tanssikapakassa käy tyttö toisinaan, niin toinen soittamassa nyt on taas valssiaan. | On tyttö mustissansa, kun kulkee kulmalleen. Hän on ammatissansa, tienaajat hymyilee. On poissa soittajansa, ei palaa koskaan hän Se särki unelmansa, särki myös elämän. Vaan sääret väsyneetkin viel' löytää kapakan, kun tietää saman valssin siell' toisen soittavan |
| Siellä valssi soi taas, ja hän kuuntelee taas. Muistot mieleen se tuo, herkät sormetkin nuo. Koko ruumiillaan hän näyttää värisevän tahtoo valssilla tuskansa voittaa. Hurjaan pyörähdellen voittaa unohduksen, vaikka vieras sen valssin nyt soittaa. | Valssi on kohtalon, la-la-laa, la-la-laa, la-la-laa, la-la-laa, la-la-laa-laa. Menneen saa palaamaan, la-la-laa, la-la-laa, la-la-la-la-la, soittajan sormet. Kulkee kuin ihollaan, ylöspäin, alaspäin, huutoaan silti tuskin sä kuulet. Hengitys tukahtuu, kaikki muu unohtuu. valssi kiduttaa, valssi se huumaa. |
| Lopeta! Ette saa enää soittaa... | Ei, älkää! Älkää soittako enää! |
