|
| Traduzione finlandese 3 / Finnish translation 3 / Traduction... |
| LUOSSAN KERJÄLÄINEN | LUOSSAN KERJÄLÄINEN |
| | |
| Luossan kerjäläisen luona istui kansa kuunnellen | Lauloi Luossan kerjäläinen nuotiolla lauluaan, |
| miestä, joka lauloi hehkuun nuotion. | kaiken kansan piiriin nähtiin istuvan. |
| Kulkureista, kauppiaista, kauneudesta maailmassa | Kulkurit ja kiertolaiset, ihmeet, kaipauksen maan |
| miehen laulut kertoi aamun koittohon. | laulu taikoi mieleen öisen kuulijan. |
| | |
| »Jossain vuorten tuolla puolen, tuolla puolen kukkain, laulun, | »Jonkin tuolla puolen vuorten, tähtein, kukkien ja laulun, |
| takaa sydämeni kuuman, jostain takaa tähtien | jonkin tiedän tuolla puolen kuuman sydämeni mun. |
| kuulen: joku kulkee, kuiskii, houkuttaa ja pyytää mukaan, | Kuulkaa, kuinka kulkee, kuiskii, jokin houkuttain näin pyytää: |
| sillä maata, jota poljen, koskaan omistaa voi en. | "Saavu tänne, sillä maa ei ole valtakuntas' sun." |
| | |
| Olen kuullut, kuinka aallot rauhallisna lyövät rantaan, | Olen kuullut, kuinka laine hiljaa rantaan liplattaa, |
| uneksinut, missä meren koti on. | meren villin levosta mä uneksin. |
| Olen nähnyt hengen voimin kauas vuorettomiin maihin, | Sinne hengessäni kiidin, missä hahmoton on maa, |
| missä rakkain, jonka tunsin, unhoittuu. | jossa unhoon meiltä jäävät rakkaatkin. |
| | |
| Villin, ikuisimman kaipuun saimme äidin kaipauksesta, | Villin kaipauksen saimme syntyessä äideiltämme. |
| huoli, synnytyksen tuska, kuuli itkun pelokkaan. | Vuorten syövereistä lapsen ensi huuto kajahtaa. |
| Niityillä ja kukkuloilla leikimme ja vertasimme | Vuoristoissa, tasangoilla leikkien nyt esitämme |
| itseämme leijoniin ja perhosiin ja Jumalaan. | kerjäläistä, leijonaa ja perhosta ja jumalaa. |
| | |
| Hiljaa istuin vierellänsä, jonka sydän sykki mulle, | Hänen luonaan hiljaa istuin, jonka tunsin sydämen. |
| kädet hellät rakensivat elämää. | Käsin hellin laittoi pesää meille hän. |
| Kuulin sydämeni huudon: Hän ei koskaan kuulu sulle! | Silloin tunsin, tätä omakseni ottaa saata en. |
| Lähdin etsiäksein rauhaa kestävää. | Lensin pois ja toivoin rauhan löytyvän. |
| | |
| Kaukana on, jota kaipaan, kätkettynä iltausvaan, | Mitä rakastan, on kaukana ja pimeys sen peittää. |
| on tiellä oikealla matkanteko ihanaa. | Tietä oikeaa nyt lähden kulkemaan. |
| Myrskyn pauhaavimman keskeen huudan luokse taivaan Herran: | Melskeen keskellä näin pyydän: "Herra, saanko kaiken heittää? |
| "Tahdon saada, mitä toinen koskaan omistaa ei saa." | Anna vain se, mitä omakseen ei vaadi ainutkaan." |
| | |
| Veljeni, voit tulla mukaan vuorten taakse, siellä sulle | Sinne, veljeni, saat rauhallisten virtain myötä tulla, |
| puro viileä on, meri leväten, | missä uinuu meri vuorten ympäröimä rauhassaan. |
| taakse kaukaisimman taivaan, sill' on koti, äiti mulle, | Taivaan tuolla puolen kultausvissaan on koti mulla, |
| keskeen kultaisien villiruusujen. | siellä äiti oottaa poikaansa nyt ruusuviitassaan. |
| | |
| Viilentäköön musta virta kuumeisia poskipäitä, | (...) kuumeposket vilvoitelkoon virta kylmän musta, |
| matka olkoon pitkä arkeen ennen päivää koittavaa. | ennen päiväsarastusta vieköön taakse elämän. |
| Kuulu kulkemaan en tänne teitä ihmisien näitä, | Tästä maasta en lie ollut, tunsin vaivaa, ahdistusta |
| jossa kuuma rakkaus polttaa, rauhattomuus rasittaa. | vuoksi epäuskon, rakkauden kuuman, kiihkeän. |
| | |
| Näkinkenkäin rantamalla ruusuportti ikuisuuden, | Avoin ruusuportti oottaa meitä simpukoiden mailla, |
| siellä laho hylky laivan unohtaa. | rauha yllä laivojen ja väsyneiden miehien. |
| Siellä kuulee laulun uuden soivan viulun kaiun lailla, | Laulut ennen kuulemattomat saa soida viulun lailla, |
| unten raskaan portin alla. Se on ikuisuuden maa.« | holvin alla siellä leikkiin käyvät lapset autuuden.« |
