Der Himmel über Berlin [Lied vom Kindsein]

Peter Handke

Originale	Suomenkielinen käännös / Finnische Übersetzung / Traduzione fin...
DER HIMMEL ÜBER BERLIN [LIED VOM KINDSEIN]	LAULU LAPSENA OLEMISESTA
Als das Kind Kind war, ging es mit hängenden Armen, wollte der Bach sei ein Fluß, der Fluß sei ein Strom, und diese Pfütze das Meer.	Kun lapsi oli lapsi, se käveli käsiään roikuttaen, tahtoi puron olevan joki, joen olevan virta, ja tämän lammikon olevan meri.
Als das Kind Kind war, wußte es nicht, daß es Kind war, alles war ihm beseelt, und alle Seelen waren eins.	Kun lapsi oli lapsi, se ei tiennyt, että se oli lapsi, sille kaikessa oli henki, ja kaikki henget olivat yhtä.
Als das Kind Kind war, hatte es von nichts eine Meinung, hatte keine Gewohnheit, saß oft im Schneidersitz, lief aus dem Stand, hatte einen Wirbel im Haar und machte kein Gesicht beim fotografieren.	Kun lapsi oli lapsi, sillä ei ollut mistään mielipidettä, ei mitään tottumuksia, istui usein jalat ristissä, lähti juoksemaan, sillä oli pyörre hiuksissaan eikä se ilmehtinyt valokuvattaessa.
Als das Kind Kind war, war es die Zeit der folgenden Fragen: Warum bin ich ich und warum nicht du? Warum bin ich hier und warum nicht dort? Wann begann die Zeit und wo endet der Raum? Ist das Leben unter der Sonne nicht bloß ein Traum? Ist was ich sehe und höre und rieche nicht bloß der Schein einer Welt vor der Welt? Gibt es tatsächlich das Böse und Leute, die wirklich die Bösen sind? Wie kann es sein, daß ich, der ich bin, bevor ich wurde, nicht war, und daß einmal ich, der ich bin, nicht mehr der ich bin, sein werde?	Kun lapsi oli lapsi, oli näiden kysymysten aika: Miksi minä olen minä, miksi en sinä? Miksi olen tässä, miksi en tuolla? Milloin alkoi aika ja missä päättyy avaruus? Eikö elämä auringon alla olekin vain unta? Eikö kaikki mitä näen ja kuulen ja haistan olekin vain kajastusta maailmasta ennen maailmaa? Onko todellakin olemassa pahuutta ja ihmisiä jotka tosiaan ovat pahoja? Kuinka on mahdollista, että minä, joka minä olen, ennenkuin minä synnyin, en ollut, ja että kerran minä, joka olen, lakkaan olemasta se mikä minä olen?
Als das Kind Kind war, würgte es am Spinat, an den Erbsen, am Milchreis, und am gedünsteten Blumenkohl. und ißt jetzt das alles und nicht nur zur Not.	Kun lapsi oli lapsi, yritti se nieleskellä pinaattia, herneitä, riisipuuroa, ja höyrytettyä kukkakaalia, ja syö nyt niitä kaikkia eikä ainoastaan pakosta.
Als das Kind Kind war, erwachte es einmal in einem fremden Bett und jetzt immer wieder, erschienen ihm viele Menschen schön und jetzt nur noch im Glücksfall, stellte es sich klar ein Paradies vor und kann es jetzt höchstens ahnen, konnte es sich Nichts nicht denken und schaudert heute davor.	Kun lapsi oli lapsi, heräsi se kerran vieraassa vuoteessa ja nyt niin käy yhä uudelleen, monet ihmiset näyttivät sen mielestä kauniilta, mutta nyt vain onnen lahjana. Kirkkaana se näki paratiisin, nyt voi enintään aavistaa. Ei kyennyt kuvittelemaan tyhjyyttä, ja kauhistuu tänään sen edessä.
Als das Kind Kind war, spielte es mit Begeisterung und jetzt, so ganz bei der Sache wie damals, nur noch, wenn diese Sache seine Arbeit ist.	Kun lapsi oli lapsi, se leikki haltioituneena ja nyt, keskittyen aivan kuin silloin, mutta vain, kun kyse on työstä.
Als das Kind Kind war, genügten ihm als Nahrung Apfel, Brot, und so ist es immer noch.	Kun lapsi oli lapsi, riittivät sille ravinnoksi omena, leipä ja näin on yhä edelleen.
Als das Kind Kind war, fielen ihm die Beeren wie nur Beeren in die Hand und jetzt immer noch, machten ihm die frischen Walnüsse eine rauhe Zunge und jetzt immer noch, hatte es auf jedem Berg die Sehnsucht nach dem immer höheren Berg, und in jeder Stadt die Sehnsucht nach der noch größeren Stadt, und das ist immer noch so, griff im Wipfel eines Baums nach dem Kirschen in einem Hochgefühl wie auch heute noch, eine Scheu vor jedem Fremden und hat sie immer noch, wartete es auf den ersten Schnee, und wartet so immer noch.	Kun lapsi oli lapsi, marjat tuntuivat vain marjoilta kädessä ja nyt yhä edelleen, saksanpähkinät saivat sen kielen karheaksi ja nyt yhä edelleen, ja jokaisen vuoren huipulla se kaipasi vielä korkeammalle vuorelle, ja jokaisessa kaupungissa se kaipasi vielä suurempaan kaupunkiin, ja näin se on yhä edelleen, tarttui puunlatvaan kohti kirsikoita samalla voitonriemulla kuin vielä tänäänkin, ujosteli jokaista vierasta ja ujostelee edelleen, odotti ensilunta, ja odottaa sitä edelleen.
Als das Kind Kind war, warf es einen Stock als Lanze gegen den Baum, und sie zittert da heute noch.	Kun lapsi oli lapsi, se heitti kepin kuin keihään päin puuta, ja se vapisee siinä vielä tänäänkin.