Allendes letzte Rede
Floh De Cologne| Original | Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... |
| ALLENDES LETZTE REDE Allendes letzten Worte Radio Magallanes, 11.9.1973, 11.00 Uhr Lokalzeit Landsleute, Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten. Salvador Alllende Statue Heute am 11. September jährt sich zum 41. Mal der Putsch gegen den sozialistischen Präsident Chiles, Salvador Allende , durch faschistische Kräfte um den chilenischen General Augusto Pinochet und mit Unterstützung des CIA. Im Zuge der Machtübernahme durch das Militär starben laut Amnesty International bis zu 30.000 Menschen. Wir dokumentieren an dieser Stelle die letzte Rede Salvador Allendes, die er hielt, während faschistische Kräfte den Präsidentenpalast und die Radiostation stürmten. Salvador Allende am 11. September 1973, 11.00 Uhr in der Radiostation Magellan: Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten. In eine historische Situation gestellt, werde ich meine Loyalität gegenüber der Bevölkerung mit meinem Leben bezahlen. Und ich kann euch versichern, dass ich die Gewissheit habe, dass nichts verhindern kann, dass die von uns in das edle Gewissen von Tausenden und Abertausenden Chilenen ausgebrachte Saat aufgehen wird. Sie haben die Gewalt, sie können zur Sklaverei zurückkehren, aber man kann weder durch Verbrechen noch durch Gewalt die gesellschaftlichen Prozesse aufhalten. Die Geschichte gehört uns, es sind die Völker, die sie machen. Werktätige meines Vaterlandes! Ich möchte euch danken für die Loyalität, die ihr immer bewiesen habt, für das Vertrauen, das ihr in einen Mann gesetzt habt, der nur der Dolmetscher der großen Bestrebungen nach Gerechtigkeit war, der sich in seinen Erklärungen verpflichtet hat, die Verfassung und das Gesetz zu respektieren, und der seiner Verpflichtung treu war. Dies sind die letzten Augenblicke, in denen ich mich an euch wenden kann, damit ihr die Lehren aus den Ereignissen ziehen könnt. Das Auslandskapital, der mit der Reaktion verbündete Imperialismus haben ein solches Klima geschaffen, dass die Streitkräfte mit ihren Traditionen brechen, mit den Traditionen, die ihnen von General Schneider gelehrt und von Kommandant Araya bekräftigt wurden. Beide wurden Opfer derselben Gesellschaftsschicht, der gleichen Leute, die heute zu Hause sitzen in Erwartung, durch Mittelsmänner die Macht zurückzuerobern, um weiterhin ihre Profite und ihre Privilegien zu verteidigen. Ich wende mich vor allem an die bescheidene Frau unserer Erde, an die Bäuerin, die an uns glaubte, an die Arbeiterin, die mehr arbeitete, an die Mutter, die unsere Fürsorge für die Kinder kannte. Ich wende mich an die Angehörigen der freien Berufe, die eine patriotische Verhaltensweise zeigten, an diejenigen, die vor einigen Tagen gegen den Aufstand kämpften, der von den Berufsvereinigungen, den Klassenvereinigungen angeführt wurde. Auch hierbei ging es darum, die Vorteile zu verteidigen, die die kapitalistische Gesellschaft einer kleinen Anzahl der Ihrigen bietet. Ich wende mich an die Jugend, an diejenigen, die gesungen haben, die ihre Freude und ihren Kampfgeist zum Ausdruck brachten. Ich wende mich an den chilenischen Mann, an den Arbeiter, an den Bauern, an den Intellektuellen, an diejenigen, die verfolgt werden, denn der Faschismus zeigt sich bereits seit vielen Stunden in unserem Land: in den Terrorattentaten, in den Sprengungen von Brücken und Eisenbahnen, in der Zerstörung von Öl- und Gasleitungen. Angesichts des Schweigens … [von Bombendetonationen übertönt] … dem sie unterworfen waren. Die Geschichte wird über sie richten. Radio Magallanes wird sicherlich zum Schweigen gebracht werden, und der ruhige Ton meiner Stimme wird euch nicht mehr erreichen. Das macht nichts, ihr werdet sie weiter hören, ich werde immer mit euch sein, und ich werde zumindest die Erinnerung an einen würdigen Menschen hinterlassen, der loyal war hinsichtlich der Loyalität zu den Werktätigen. Die Bevölkerung muss sich verteidigen, aber nicht opfern. Die Bevölkerung darf sich nicht unterkriegen oder vernichten lassen, sie darf sich nicht demütigen lassen. Werktätige meines Vaterlandes! Ich glaube an Chile und sein Schicksal. Es werden andere Chilenen kommen. In diesen düsteren und bitteren Augenblicken, in denen sich der Verrat durchsetzt, sollt ihr wissen, dass sich früher oder später, sehr bald, erneut die großen Straßen auftun werden, auf denen der würdige Mensch dem Aufbau einer besseren Gesellschaft entgegengeht. Es lebe Chile! Es lebe die Bevölkerung! Es leben die Werktätigen! Das sind meine letzten Worte, und ich habe die Gewissheit, dass mein Opfer nicht vergeblich sein wird. Ich habe die Gewissheit, dass es zumindest eine moralische Lektion sein wird, die den Treuebruch, die Feigheit und den Verrat verurteilt.  | ALLENDEN VIIMEINEN PUHE Salvador Alllenden muistomerkki 11. syyskuuta 2014 Tänään on kulunut 41 vuotta siitä, kun fasistiset voimat kenraali Augusto Pinochetin 1) johdolla ja CIA:n tuella syöksivät vallasta Chilen sosialistisen presidentin Salvador Allenden. Armeijan vallankaappauksessa menetti Amnesty Internationalin mukaan henkensä 30 000 ihmistä. Esitämme teille tällä paikalla dokumentin Salvador Allenden viimeisestä puheesta, jonka hän piti keskellä fasististen voimien hyökkäystä presidentinpalatsiin ja radioasemalle. Salvador Allende 11. syyskuuta 1973 kello 11.00 radioasema Magellanin lähetyksessä: Maanmiehet, Tämä on varmasti viimeinen kerta, kun käännyn puoleenne. Ilmavoimat ovat pommittaneet Radio Portalesin ja Radio Corporacionin lähettimiä. Sanojani ei leimaa katkeruus vaan pettymys. Ne ovat myös moraalinen rangaistus niille, jotka ovat rikkoneet antamansa valan: Chilen sotilaille, amiraali Merinolle 2), joka on itse nimittänyt itsensä laivaston komentajaksi, halveksittavalle kenraali Mendozalle 3), joka vielä eilen vakuutti uskollisuuttaan hallitukselle ja joka on myös itse nimittänyt itsensä järjestyspoliisin päälliköksi. Näiden tosiasioiden valossa voin sanoa työläisille vain yhden asian: En aio erota. Tässä historiallisessa tilanteessa olen maksava hengelläni uskollisuuteni kansaa kohtaan. Ja voin vakuuttaa teille olevani varma, ettei mikään voi estää tuhansien ja taas tuhansien chileläisten jaloon omatuntoon kylvämäämme siementä tuottamasta satoa. Heillä on valta ja he voivat palata orjuuteen, mutta yhteiskunnan kehitystä ei voi pysäyttää rikollisuuden eikä väkivallan keinoin. Historia kuuluu meille, sillä se on kansojen kätten työtä. Isänmaani työläiset! Haluan kiittää teitä siitä uskollisuudesta, jota olette aina osoittaneet, luottamuksesta sitä ihmistä kohtaan, joka oli vain oikeudenmukaisuutta tavoittelevien pyrkimysten tulkki, joka sanoillaan velvoitti itsensä kunnioittamaan perustuslakia ja oikeutta ja joka oli uskollinen velvoitteilleen. Nämä ovat viimeisiä hetkiä kääntyä puoleenne, jotta osaisitte ottaa opiksi tapahtuneesta. Ulkomainen pääoma, taantumus ja imperialismin yhdistyneet voimat ovat luoneet ilmapiirin, jossa armeijan perinteet murenevat, perinteet, jotka olivat kenraali Schneiderin 4) luomia ja komentaja Arayan 5) vahvistamia. Kumpikin näistä miehistä joutui sen yhteiskuntaluokan, niiden ihmisten uhriksi, jotka parhaillaan istuvat kodeissaan ja odottavat pääsevänsä kätyriensä avulla jälleen valtaan voidakseen puolustaa voittojaan ja etuoikeuksiaan. Käännyn ennen kaikkea maamme vaatimattomien naisten puoleen, niiden, jotka viljelevät maata uskoen meihin, jotka tekevät töitä tehtaissa voimiaan säästämättä ja jotka äiteinä tuntevat pyrkimyksemme pitää huolta lapsista. Käännyn niiden puoleen, jotka harjoittavat vapaita ammatteja ja jotka ovat toiminnallaan osoittaneet isänmaallisuutensa, ja niiden, jotka vielä muutamia päiviä sitten kamppailivat tiettyä yhteiskuntaluokkaa edustavien työläisryhmien nostattamaa kapinaa vastaan. Myös siinä oli kysymys niiden etujen puolustamisesta, joita kapitalistinen yhteiskunta tarjoaa omilleen. Käännyn nuorison puoleen, niiden, jotka ovat lauluillaan ilmaisseet meille ilonsa ja taisteluhenkensä. Käännyn chileläisen ihmisen, työläisen, talonpojan, älymystön puoleen, niiden, joita vainotaan, sillä fasismi on jo viime tunteina näyttänyt meille kasvonsa terroritekoina, siltojen ja rautateiden räjäyttämisenä, öljy- ja kaasuputkien tuhoamisena. Mitä tulee vaikenemiseen ... [räjähtävien pommien jyly peittää sanat alleen] ... jolle heidät oli alistettu. Historia on heidät tuomitseva. Radio Magallanes vaiennetaan taatusti, minkä jälkeen rauhallinen ääneni ei enää tavoita teitä. Se ei haittaa, sillä te kuulette sen edellen. Olen aina oleva kanssanne ja ainakin jättävä jälkeeni muiston ihmisestä, joka oli uskollinen, uskollinen työläisiä kohtaan. Kansan on puolustettava itseään, mutta se ei saa uhrata itseään. Kansa ei saa antaa alistaa tai tuhota itseään, se ei saa antaa nöyryyttää itseään. Isänmaani työläiset! Uskon Chileen ja sen kohtaloon. Vielä koittaa toisenlaisten chileläisten aika. Tänä synkkänä ja katkerana petoksen hetkenä teidän tulee tietää, että ennemmin tai myöhemmin, aivan pian, avautuvat jälleen ne suuret kadut, joita pitkin kunniallinen ihminen voi kulkea kohti parempaa yhteiskuntaa. Eläköön Chile! Eläköön kansa! Eläköön työläinen! Nämä ovat viimeiset sanani, ja olen varma, että uhrini ei ole turha. Olen varma, että se on ainakin moraalinen opetus, joka on vievä valanrikkojat, pelkurit ja petturit tuomiolle. |
2) Amiraali José Toribio Merino Castro (1915 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
3) Kenraali César Leonidas Mendoza Durán (1918 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
4) Kenraali René Schneider Chereau (1913 - 1970) oli Chilen armeijan komentaja, jonka CIA murhasi tiettävästi presidentti Nixonin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Henry Kissingerin määräyksestä.
5) Komentaja Arturo Araya Peeters (1926 - 1973) oli merivoimien kapteeni ja presidentti Allenden neuvonantaja, jonka puolisotilaallinen fasistiryhmä Patria y Libertad murhasi CIA:n avustuksella.