Als die Waffen schwiegen

Saltatio Mortis

Originale	Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise...
ALS DIE WAFFEN SCHWIEGEN	KUN ASEET VAIKENIVAT *)
Es war kalt in Flandern, am Weihnachtstag,	Flanderissa oli kylmä, joulupäivänä,
Nach zu vielen Kriegen,	liian monien sotien jälkeen,
Im Jahr 1914, Winter der Welt,	vuonna 1914, maailman talvena,
Als die Waffen schwiegen.	kun aseet vaikenivat.
Aus den Schützengräben, gegen den Tod,	Taisteluahaudoista, kuolemaa uhmaten,
Klang ein einfaches Lied,	kantautui yksinkertainen laulu,
In vielen Sprachen ein "Stille Nacht"	»Jouluyö, juhlayö« monin kielin,
Das zum Wunder geriet.	joulun ihmeeksi muuttuen.
Als die Waffen schwiegen	Kun aseet vaikenivat
Und Stille ausbrach,	ja tuli hiljaista,
Ein Lied aus den Gräben	juoksuhaudoista kuului laulu,
Frieden versprach.	joka toi lupauksen rauhasta.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;	Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Der Soldat war auch Mensch,	Sotilaskin oli ihminen,
Als die Waffen schwiegen.	kun aseet vaikenivat.
Ein Meer voller Kerzen, längs den Gräben,	Kokonaiden kynttilöiden meri, juoksuhautojen pituudelta,
Erhellte die Nacht,	valaisi yön,
Und mutige Posten hoben die Hände,	ja vartiomiehet kohottivat rohkeasti kätensä
Verließen die Wacht.	ja jättivät vartiopaikkansa.
Bald sangen zusammen	Ja yhteen ääneen kaikui
Feinde, Soldaten,	vihollisten, sotilaiden laulu
Über Gräben hinweg,	juoksuhaudasta toiseen
Feierten Weihnacht	juhlistaen joulua
Im Krieg, mit Tod und mit Dreck.	sodassa, kuoleman ja saasta keskellä.
Als die Waffen schwiegen	Kun aseet vaikenivat
Und Stille ausbrach,	ja tuli hiljaista,
Ein Lied aus den Gräben	juoksuhaudoista kuului laulu,
Frieden versprach.	joka toi lupauksen rauhasta.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;	Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Der Soldat war auch Mensch,	Sotilaskin oli ihminen,
Als die Waffen schwiegen.	kun aseet vaikenivat.
In dem Moment lag so viel Hoffnung,	Siinä hetkessä oli niin paljon toivoa,
In dem Moment lag so viel Glück.	siinä hetkessä oli niin paljon iloa.
Der Moment war ein Versprechen,	Se hetki oli lupaus,
Doch der Weg führte zurück,	mutta tie johti takaisin,
Zurück zu kalten Schützengräben,	takaisin kylmiin taisteluhautoihin,
Zurück zu Leid und Tod.	takaisin kärsimykseen ja kuolemaan.
Jede Hoffnung war erloschen	Aamun sarastaessa
Im Morgenrot.	toivo oli sammunut.
Als die Waffen schwiegen...	Kun aseet vaikenivat...
	* ) Laulu kertoo rivimiesten aloitteesta syntyneestä aselevosta ensimmäisen maailmasodan länsirintamalla jouluna 1914.