Intelectuales apolíticos
Otto René Castillo| Original | Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... |
| INTELECTUALES APOLÍTICOS Un día, los intelectuales apolíticos de mi país serán interrogados por el hombre sencillo de nuestro pueblo. Se les preguntará sobre lo que hicieron cuando la patria se apagaba lentamente, como una hoguera dulce, pequeña y sola. No serán interrogados sobre sus trajes, ni sobre sus largas siestas después de la merienda, tampoco sobre sus estériles combates con la nada, ni sobre su ontológica manera de llegar a las monedas. No se les interrogará sobre la mitología griega, ni sobre el asco que sintieron de sí, cuando alguien, en su fondo, se disponía a morir cobardemente. Nada se les preguntará sobre sus justificaciones absurdas, crecidas a la sombra de una mentira rotunda. Ese día vendrán los hombres sencillos. Los que nunca cupieron en los libros y versos de los intelectuales apolíticos, pero que llegaban todos los días a dejarles la leche y el pan, los huevos y las tortillas, los que les cosían la ropa, los que le manejaban los carros, les cuidaban sus perros y jardines, y trabajaban para ellos, y preguntarán, “¿Qué hicisteis cuando los pobres sufrían, y se quemaba en ellos, gravemente, la ternura y la vida?” Intelectuales apolíticos de mi dulce país, no podréis responder nada. Os devorará un buitre de silencio las entrañas. Os roerá el alma vuestra propia miseria. Y callaréis, avergonzados de vosotros. | EPÄPOLIITTINEN ÄLYMYSTÖ Jonain päivänä maani epäpoliittinen älymystö joutuu kuultavaksi tavallisen kansan eteen. Siltä kysytään, mitä se teki silloin, kun sen isänmaa kuihtui hiljaa kuin lepattava liekki, pieni ja yksinäinen. Kukaan ei kysy siltä sen pukeutumisesta, sen pitkistä siestoista lounaan jälkeen, kukaan ei halua tietää sen hedelmättömistä kamppailuista olemattomuuden käsitteen kanssa, kukaan ei välitä sen suuresta oppineisuudesta talouden alalla. Kukaan ei kysy siltä Kreikan mytologiasta eikä siitä itseinhosta, jota se tunsi, kun sen joukoissa joku alkoi kuolla pelkurin kuolemaa. Kukaan ei kysy siltä sen järjettömistä perusteluista, jotka ovat kasvaneet valheen varjossa. Sinä päivänä astuvat esiin tavalliset ihmiset. Ne, joilla ei ole sijaa epäpoliittisen älymystön kirjoissa ja säkeisssä, mutta jotka joka päivä tuovat sille maitoa ja leipää, munia ja piirakoita, jotka ompelevat sen vaatteet, ajavat sen autoja, hoitavat sen koiria ja puutarhoja ja tekevät sille työtä. Ja he kysyvät siltä: »Mitä te teitte silloin, kun köyhät kärsivät, kun hellyyden ja elämän liekki paloi loppuun heidän sisällään?« Mitään te ette osaa silloin sanoa, te ihanan maamme epäpoliittisen älymystön edustajat. Hiljaisuuden peto kalvaa silloin teidän sisintänne. Teidän sielunne rypee kurjuudessaan. Ja te voitte vain vaieta häpeää tuntien. |
