Velisurmaaja

GLI EXTRA DELLE CCG / AWS EXTRAS / LES EXTRAS DES CCG

Originale

Adattamento del poema originale / Adaptation of the original...

VELISURMAAJA Mistäs tulet, kustas tulet, poikani iloinen? Mie tulen meren rannast', miun äitini kultainen. Mitä sieltä tekemästä, poikani iloinen? Hevostani juottamasta, miun äitini kultainen. Mist’ on saappaas' saveen tullut, poikani iloinen? Mie kuljin vaan tietä pitkin, miun äitini kultainen. Mist’ on miekkais verreen tullut, poikani iloinen? Mie tapoin vanhemman veljen, miun äitini kultainen. Mintähen sinä veljesi tapoit, poikani iloinen? Miks' hän miun naista nauratteli, miun äitini kultainen. Mihin sie nyt itse joudut, poikani iloinen? Muille maille vierahille, miun äitini kultainen Milloin sie sieltä kottiin palaat, poikani iloinen? Silloin kun tähdet taivaalla tanssii, miun äitini kultainen. Milloin ne tähdet taivaalla tanssii, poikani iloinen? Silloin kun kivi veen pääll' lillii, miun äitini kultainen. Milloin se kivi veen pääll' lillii, poikani iloinen? Sillon kun höyhen uppoo vatiin, miun äitini kultainen. Millon se höyhen uppoo vatiin, poikani iloinen? Silloin kun kaikki tuomiolle tullaan.

VELISURMAAJA Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? – Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies. Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, outo on äänesi, laps? – Paistoi hangilla kuoleman kuudan, valkeni poski ja haps. Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, suihkaen suonesi lyö? – Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, ympäri surma ja yö. Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, autio otsasi on? – Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, tuomarit turmion. Minne on jäänyt sun luontosi lempee, hellyytes herttainen? – Sauhun kentille, kauhun kentille, valtahan vainajien. Syöksyikö vieras syntymämaahan, kansaako kaas vihamies? – Ei, oma heimo herjaksi muuttui, oma oli orjuuden ies. Nousitko vastaan sortajavaltaa, kun sotatorvet soi? – Lasken lautsalle raudan raa’an, veljien verta se joi. Voitonko liet vai tappion viesti, saata et ilosanomaa. – Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka vapaa on kansa ja maa. Auta, armias! Rikki on rintas, hurmeesi huppeloi! – Sain ma itsekin surman iskun, kuoleman kellot jo soi. Kaikkiko kadotan lapseni armaat, taasko on taistohon ties? – Lähtevi rauhaan Tuonen rannan poikasi murhamies. Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, myös pyhän syntymämaan? – Kohisevat korvaani Manalan kosket, siellä ma saan isänmaan.