| Originale | Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... |
| TOMTEN | TONTTU |
| | |
| Midvinternattens köld är hård, | Tuima talven on pakkanen, |
| stjärnorna gnistra och glimma. | tähdet kiiluvat yössä. |
| Alla sova i enslig gård | Kansa kartanon hiljaisen |
| djupt under midnattstimma. | nukkuu jo, uupunut työssä. |
| Månen vandrar sin tysta ban, | Verkkaan vaeltaa kiekko kuun, |
| snön lyser vit på fur och gran, | lunta täynnä on oksat puun. |
| snön lyser vit på taken. | Kattojen päällä on lunta, |
| Endast tomten är vaken. | tonttu ei vaan saa unta. |
| | |
| Står där så grå vid ladgårdsdörr, | Ometan ukselle vaiti jää |
| grå mot den vita driva, | harmaana hankea vasten, |
| tittar, som många vintrar förr, | kuuta taivaalla tirkistää |
| upp emot månens skiva, | tuttuna vanhain ja lasten, |
| tittar mot skogen, där gran och fur | katsoo muuria hongiston |
| drar kring gården sin dunkla mur, | takana nukkuvan kartanon, |
| grubblar, fast ej det lär båta, | pohtien iäti uutta |
| över en underlig gåta. | ongelman salaisuutta. |
| | |
| För sin hand genom skägg och hår, | Kouransa partaan ja tukkaan vie, |
| skakar huvud och hätta - | puistaa päätä ja hilkkaa: |
| »nej, den gåtan är alltför svår, | "Ei, tämä pulmista vaikein lie, |
| nej, jag gissar ej detta» - | ei, tämä järkeä pilkkaa." |
| slår, som han plägar, inom kort | Heittää, niin kuin jo kiire ois, |
| slika spörjande tankar bort, | moiset pulmat ja mietteet pois, |
| går att ordna och pyssla, | lähtee toimeen ja työhön, |
| går att sköta sin syssla. | lähtee puuhiinsa yöhön. |
| | |
| Går till visthus och redskapshus, | Aitat tutkii hän peljäten |
| känner på alla låsen - | lukkojen auki jäävän - |
| korna drömma vid månens ljus | lehmät lehdoista uneksien |
| sommardrömmar i båsen; | torkkuvat oljilla läävän. |
| glömsk av sele och pisk och töm | Ruuna myös unen heinää syö, |
| Pålle i stallet har ock en dröm: | suitset ja siimat ei selkään lyö. |
| krubban han lutar över | Seimeensä saa se tuohon |
| fylls av doftande klöver; - | tuoreen ja tuoksuvan ruohon. |
| | |
| Går till stängslet för lamm och får, | Lampaat ja vuonat karsinaan |
| ser, hur de sova där inne; | makuulle jättää ukko. |
| går till hönsen, där tuppen står | Kanatkin nukkuvat orsillaan, |
| stolt på sin högsta pinne; | ylinnä ylpeä kukko. |
| Karo i hundbots halm mår gott, | Koppiinsa Vahti vainun saa, |
| vaknar och viftar svansen smått, | nousee ja häntää heiluttaa, |
| Karo sin tomte känner, | tonttu harmajanuttu |
| de äro gode vänner. | Vahdille kyllä on tuttu. |
| | |
| Tomten smyger sig sist att se | Pirttiin puikkii hän nähdäkseen |
| husbondfolket det kära, | isäntäväkensä oivan |
| länge och väl han märkt, att de | tietäen heidän siunanneen |
| hålla hans flit i ära; | tonttunsa työn ja hoivan. |
| barnens kammar han sen på tå | Sitten hiipii hän lasten luo |
| nalkas att se de söta små, | nähdäkseen vesat hennot nuo. |
| ingen må det förtycka: | Ken sitä kummeksis juuri, |
| det är hans största lycka. | hälle se onni on suuri. |
| | |
| Så har han sett dem, far och son, | Halki sukujen vaihtuvain |
| ren genom många leder | seuras hän ihmeellistä |
| slumra som barn; men varifrån | näkyä pienten nukkujain - |
| kommo de väl hit neder? | mistä he saapuivat, mistä? |
| Släkte följde på släkte snart, | Polvi varttui ja ahkeroi, |
| blomstrade, åldrades, gick - men vart? | vanheni, lähti - mut minne, oi? |
| Gåtan, som icke låter | Ongelma eessä on jälleen, |
| gissa sig, kom så åter! | selvittämättä tälleen. |
| | |
| Tomten vandrar till ladans loft: | Viimein jää ladon parveen hän, |
| där har han bo och fäste | siellä hän vartoo kesää |
| högt på skullen i höets doft, | tuoksussa heinän lämpimän |
| nära vid svalans näste; | lähellä pääskysen pesää. |
| nu är väl svalans boning tom, | Vaikka pääsky nyt poissa on, |
| men till våren med blad och blom | kukkiin noustessa nurmikon |
| kommer hon nog tillbaka, | saapuu se tänne varmaan |
| följd av sin näpna maka. | seurassa puolison armaan. |
| | |
| Då har hon alltid att kvittra om | Silloin se laulaa ja tirskuttaa |
| månget ett färdeminne, | matkamuistoja tieltä, |
| intet likväl om gåtan, som | mutta ei tunne ongelmaa, |
| rör sig i tomtens sinne. | näin joka vaivaa mieltä. |
| Genom en springa i ladans vägg | Seinän raosta paistaa kuu |
| lyser månen på gubbens skägg, | vanhuksen rintaan heijastuu, |
| strimman på skägget blänker, | kuunsäde kimaltaa partaan |
| tomten grubblar och tänker. | tontun miettivän, hartaan. |
| | |
| Tyst är skogen och nejden all, | Vaiti metsä on lintuineen, |
| livet där ute är fruset, | luonnon mahlat on jäässä, |
| blott från fjärran av forsens fall | koski vain ihan hiljalleen |
| höres helt sakta bruset. | pauhaa matkojen päässä. |
| Tomten lyssnar och, halvt i dröm, | Tonttu lumoissa kuutamon |
| tycker sig höra tidens ström, | kuulevinaan ajan virtaa on, |
| undrar, varthän den skall fara, | miettii, minne se vienee, |
| undrar, var källan må vara. | missä sen lähde lienee. |
| | |
| Midvinternattens köld är hård, | Tuima talven on pakkanen, |
| stjärnorna gnistra och glimma. | tähdet kiiluvat yöhön, |
| Alla sova i enslig gård | kansa kartanon hiljaisen |
| gott intill morgontimma. | nukkuu aamuun ja työhön. |
| Månen sänker sin tysta ban, | Verkkaan laskee jo kiekko kuun, |
| snön lyser vit på fur och gran, | lunta täynnä on oksat puun. |
| snön lyser vit på taken. | Kattojen päällä on lunta, |
| Endast tomten är vaken. | tonttu ei vaan saa unta. |
