Il suonatore Jones
Fabrizio De André| Traduzione finlandese della poesia di Edgar Lee Masters / Finnish... | |
| La terra emana una vibrazione là nel tuo cuore, e quello sei tu. E se la gente scopre che sai suonare, ebbene, suonare ti tocca per tutta la vita. Che cosa vedi, un raccolto di trifoglio? O un prato da attraversare per arrivare al fiume? Il vento è nel granturco; tuti freghi le mani per i buoi ora pronti per il mercato; oppure senti il fruscio delle gonne. Come le ragazze quando ballano nel Boschetto. Per Cooney Potter una colonna di polvere o un vortice di foglie significavano disastrosa siccità; Per me somigliavano a Sammy Testarossa che danzava al motivo di Toor-a-Loor. Come potevo coltivare i miei quaranta acri per non parlare di acquistarne altri, con una ridda di corni, fagotti e ottavini agitata nella mia testa da corvi e pettirossi e il cigolìo di un mulino a vento - solo questo? E io non iniziai mai ad arare in vita mia senza che qualcuno si fermasse per strada e mi portasse via per un ballo o un picnic. Finii con quaranta acri; finii con una viola rotta - e una risata spezzata, e mille ricordi, e nemmeno un rimpianto. | JONES, VIULUNIEKKA Maailma saa sydämesi värähtämään – se olet sinä! Ja jos ihmiset keksivät, että osaat soittaa, niin saat soittaa läpi elämäsi. Mitä näetkään, kukkivan apilapellon tai jokivarren polun vierellä avartuvan kedon? Tuuli humisee viljassa; käsiäsi hieroen ajattelet kypsyvän sadon viemistä markkinoille. Tai ehkä olet kuulevinasi hameiden kahinaa, aivan kuin tytöt tanssisivat Little Grovessa. Pölypilvet ja tuulenpyörteissä lentävät lehdet merkitsevät Cooney Potterille tuhoavaa kuivuutta; minulle ne tuovat mieleen Punapää Samin tanssin pyörteessä »Toor-a-Loorin« 1) soidessa. Kuinka olisin selvinnyt neljästäkymmenestä tynnyrinalastani 2) enemmästä puhumattakaan, kun jo varisten ja punarintakerttujen 3) ääni täytti pääni pasuunoiden, torvien ja pikkuhuilujen helskeellä? Ja tuulimyllyjen narina lisäksi – eikö jo siinä ollut tarpeeksi? Ja tartuttuani auraan kyntääkseni, kävi aina niin, että joku ilmestyi tielle viedäkseen minut mukanaan tansseihin tai huviretkelle. Elämäni päättyessä omistin neljäkymmentä tynnyrinalaa. Elämäni päättyessä omistin särkyneen viulun – ja elämäni päättyi särkyneeseen nauruun ja tuhansiin muistoihin vailla vähäisintäkään katumusta. |
2) Tynnyrinala on vanha pohjoismainen pinta-alamitta, joka vastaa noin puolta hehtaaria. Edgar Lee Mastersin alkuperäisessä tekstissä käytetty »acre«, eekkeri, taas on noin 0,4 hehtaaria.
3) On vaikea arvata, miksi Turtiainen on päätynyt kutsumaan punarintaa (Erithacus rubecula) punarintakertuksi. Punarinta luokiteltiin aiemmin rastaisiin, ja nykyisin se luokitellaan sieppoihin, mutta kerttujen heimoon se ei tiettävästi ole kuulunut.