|
| In Latinum sermonem vertit Richardus Venturi
|
| SOITTONIEKKA JONES | IONAS CANTOR |
| | |
| Siinä missä pölypyörre | In pulvirulento vortice |
| oli muille kuivuuden merkki, | videbant alli siccitatem, |
| minua se muistutti | in eo ego videbam |
| Jennyn mekosta | Iohannulae limum |
| tanssilattialla kauan sitten. | in antiquis festivis choreis. |
| | |
| Tunsin maani | Meae terrae audiebam |
| värisevän sävelten myötä. | sonitus vibrationesque: |
| Se maa oli sydämeni – | meum cor erat. |
| miksi siis muokata sitä enempää, | Cur ergo eam colam rursus? |
| jotta se olisi ajatuksissa entistä parempi? | Melius mī non apparebat. |
| | |
| Näin vapauden uinuvan | Libertatem vidi |
| viljapelloilla, | dormientem in agris cultis |
| taivaan ja rahan, | caelō pecuniisque, |
| taivaan ja rakkauden vainioilla, | caelō amorēque, |
| joita piikkilangat suojelivat. | filō spinis instructō protectis |
| | |
| Näin vapauden heräävän | Libertatem surgentem vidi |
| aina, kun soitin | quotiescumque sonarem |
| neitosille | puellis in choreā |
| tanssin pyöteissä, | fremitantibus, |
| juopuneelle seurueelle. | alicui ebrio sodali. |
| | |
| Ja jos ihmiset tietävät, | Item, cum homines sciant, |
| ja he tietävät, että osaat soittaa, | et bene omnes sciunt te ad cantum peritum, |
| silloin saat soittaa | tibi erit canendum |
| koko loppuelämäsi | totum vitae cursum, |
| ja suot kernaasti heidän kuuntelevan. | te delectat hominum auditio, |
| | |
| Ja lopulta oli vain kesantopeltoja, | Ad finem pervēni in incultis agris, |
| särkynyt huilu, | ad finem cum meā tibiā fractā, |
| käheä nauru | ridens raucā vocē |
| ja paljon muistoja | quanta commemoravi! |
| vailla katumuksen häivää. | Et nihil desideravi. |
