Über Die Bezeichnung Emigranten
Bertolt Brecht| Traduzione finlandese / Finnish translation / Suomennos: Juha Rämö | |
| NOM : ÉMIGRANTS | EMIGRANTIN KÄSITTEESTÄ |
| J'ai toujours trouvé inexact le nom qu'on nous a donné : Émigrants. Ce qui signifie Expatrié. Mais nous Nous n'avons quand même pas émigré de notre plein gré Choisissant un autre pays . Nous ne sommes pas allés Dans ce pays, pour y rester, peut-être pour toujours. Nous nous sommes enfuis. On nous a expulsés, bannis. Le pays, qui nous a accueillis est un lieu d'exil, pas une Patrie. Inquiets, nous sommes ainsi assis, au plus près de la frontière, Attendant le jour du retour, guettant le moindre petit changement Au-delà de la barrière, observant chaque arrivant, Questionnant avec passion, n'oubliant rien et ne renonçant à rien Et ne pardonnant rien non plus de ce qui est arrivé, jamais rien. Ah, le silence de la honte ne nous trompe pas! Nous entendons les cris De leurs camps jusqu'ici. Nous sommes nous-mêmes aussi Des échos des méfaits qui se sont envolés Par delà les frontières. Chacun de nous Qui va parmi la foule avec des chaussures cassées Témoigne du déshonneur qui maintenant salit notre pays Mais pas un de nous Ne restera ici. Le dernier mot n'a pas encore été dit. | Olen aina pitänyt vääränä sitä nimeä, jolla meitä kutsutaan: emigrantti. Sehän tarkoittaa maastamuuttajaa. Mutta emmehän me muuttaneet vapaasta tahdosta valitsemaamme maahan. Emmekä me muuttaneet toiseen maahan jäädäksemme, kukaties loppuiäksemme, vaan me pakenimme. Karkotettuja me olemme, kirottuja. Ei koti vaan pakopaikka on se maa, joka meidät otti vastaan. Rauhattomina siellä istumme, mahdollisimman lähellä rajaa, kotiinpaluun päivää odottaen, pienimpiäkin muutoksia rajan takana tarkkaillen, jokaiselta uudelta tulijalta uutisia urkkien, mitään unohtamatta ja mistään luopumatta ja mitään kokemaamme anteeksi antamatta, ei mitään. Eikä meitä tyynien vesien hiljaisuudella hämätä, sillä huudot heidän leireistään kantavat tänne asti. Ja olemmehan itsekin melkein kuin hirmutöistä kertovia huhuja, jotka kulkeutuvat yli rajojen. Jokainen meistä, joka rikkinäisin kengin kulkee ihmisjoukossa, on todiste siitä häpeästä, joka maatamme tahraa. Mutta kukaan meistä ei jää tänne. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. |
