|
| Versione finlandese di Elvi Sinervo
|
| DEL POVERO B. B. | BB-POLOISESTA |
| | |
| Io, Bertolt Brecht, vengo dai boschi neri. | Minä, Bertolt Brecht, olen mustista metsistä. |
| Mia madre mi portò dentro le città | Minut äitini kaupunkiin toi ruumiissaan. |
| Quand'ero ancora nel suo ventre. E il freddo dei boschi | Ja mustien metsien kylmyys |
| Fino a che morirò sarà dentro di me. | on pysyvä minussa hamaan kuolemaan. |
| | |
| Nelle città d'asfalto sono di casa. Da sempre | Minä viihdyn asfalttikaupungissa. Alusta asti |
| Preparato per tutti i sacramenti. | sen kuolinsakramenteilla itseni varustin. |
| Di giornali. Di tabacco. E di cògnac. | Ne ovat: Tupakka. Viina. Sanomalehdet. |
| Diffidente e pigro e contento alla fine. | Epäluuloinen olen ja laiska ja tyytyväinenkin. |
| | |
| Sono cortese con la gente. Mi metto | Olen suopea ihmisille. Heidän muotinsa mukaan |
| In testa un cappello duro, come usano. | panen päähäni knallinkin, jos tarvitaan. |
| Dico: sono animali che hanno un odore speciale. | Sanon heistä: elukkalaji, jossa on outo haisu. |
| E dico: non fa nulla, son come loro anch’io. | Ja: Olkoon, parempi ei ole omanikaan. |
| | |
| La mattina, alle volte, nelle mie sedie a dondolo vuote | Joka aamupäivä keinutuolissa istun |
| Qualche donna ci faccio accomodare. | parin naisenpuolen kanssa. Se huvia tuottaa. |
| E senza affanno le contemplo e dico: | Minä katselen heitä suruttomasti ja sanon: |
| In me qui avete uno, che non ci potete contare. | Kas tässä on kaveri, johon ei kannata luottaa. |
| | |
| Quando fa buio raduno uomini intorno a me. | Vaan illan suussa kokoan miehisen seuran |
| Gli uni con gli altri ci si chiama «gentleman». | ja gentlemannien tyyliin keskustellaan silloin. |
| Mettono i piedi, quelli, sui miei tavoli | Jalat pöydälläni he istuksivat ja |
| e dicono: «andrà meglio». E io non chiedo «quando?». | sanovat: Jahka me tästä... enkä minä kysele: milloin? |
| | |
| Quando fa giorno, nel grigio pisciano gli abeti | Kun aamu on harmaa ja kuuset kusevat vettä |
| E i parassiti loro, gli uccelli, cominciano a gridare. | ja niiden loiset, linnut, heräävät kirkumaan |
| Nella città, a quell’ora, vuoto il mio bicchiere, butto | minä kaupungissa juon lasini pohjaan ja viskaan |
| La cicca del mio sigaro e dormo in inquietudine. | pois sätkän ja putoan uneen levottomaan. |
| | |
| A noi, stirpe svagata, furono sede | Me olemme kevyttä sukua, pesinä talot |
| Case immaginate indistruttibili. | joita ei tuhoa mikään, niin arveltiin. |
| (Così costruimmo i lunghi edifici dell'isola di Manhattan | (Tämä unelma Manhattanin pilvenpiirtäjät nosti |
| E le antenne sottili che animano l’Atlantico). | ja upotti ohuet kaapelit Atlanttiin.) |
| | |
| Di queste città resterà solo chi le traversa ora: il vento! | Jää kaupungeistamme vain mikä lävitse kulki: tuuli! |
| La casa colui che banchetta fa beato: ché egli la vuota. | Talo iloksi sille, joka sen tyhjentää. |
| Noi lo sappiamo, siamo di passaggio. | Ohimenevää olemme itse, tiedämme kyllä, |
| Dopo di noi: nulla di notevole. | ja jälkeemme tulee: ei mitään merkittävää. |
| | |
| In mezzo ai terremoti che dovranno venire, speriamo | Kun tulevat mullistukset, toivottavasti |
| Di non lasciare che il «Virginia» mi si spenga per troppa amarezza, | en anna sikarin sammua silloinkaan, |
| Io, Bertolt Brecht, sbattuto nelle città d’asfalto | minä, Bertolt Brecht, jonka mustista metsistä varhain |
| da boschi neri, dentro mia madre, una volta. | toi äitini kaupunkeihin ruumiissaan. |
