Lingua   

An die Nachgeborenen

Bertolt Brecht
Pagina della canzone con tutte le versioni


Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction...
JÄLKEENI TULEVILLENIILLE JOTKA TULEVAT MEIDÄNJ JÄLKEEMME
1.1.
Totisesti, minä elän synkkiä aikoja!
Kun viattominkin sana on merkki hulluudesta, sileä otsa
piittaamattomuudesta ja hymy siitä,
että hirveä uutinen
ei vielä ole tavoittanut hymyilijää.
Totisesti, minä elän synkkää aikaa!
Avomielinen puhe on hulluutta. Sileä otsa
osoittaa tunteettomuutta. Se joka nauraa
ei vielä ole kuullut
hirvittäviä uutisia.
Mitä ne sellaiset ajat ovat, kun
puista puhuminen on lähestulkoon rikos,
koska siinä vaietaan niin monista julmuuksista?
Tuo, joka tuolla ylittää katua kaikessa rauhassa,
ei kai ole enää niiden ystäviensä tavoitettavissa,
jotka kärsivät hätää?
Mitä aikaa on tämä, jolloin
puhe puista on melkein rikos
koska siinä vaietaan
niin monista rikoksista!
Se joka levollisena ylittää kadun
tuskin enää tuntee ystäviään
jotka ovat hädässä?
On totta, että ansaitsen vielä elantoni.
Mutta uskokaa minua: se on pelkkä sattuma. Mikään
siitä, mitä teen, ei oikeuta minua syömään itseäni kylläiseksi.
Olen varjeltunut sattuman kautta. (Ja kun onneni minut hylkää,
olen hukassa.)
Minulle sanotaan: Syö ja juo! Ole iloinen siitä, mitä sinulla on!
On totta: minä ansaitsen vielä leipäni
mutta uskokaa minua: se on vain sattuma.
Ei mikään siitä mitä teen, oikeuta minua syömään itseäni kylläiseksi.
Olen säästynyt sattumalta. (Kun onni pettää, minä olen hukassa!)
Mutta miten voin syödä ja juoda, kun
riistän nälkää näkevältä sen, mitä syön, ja kun
vien vesilasini siltä, jolla on jano?
Ja kuitenkin minä syön ja juon.
Minulle sanotaan: Syö ja juo! Ole iloinen, että sinulla on!
Mutta miten minä voin syödä ja juoda, kun
riistän ruokani nälkäiseltä, ja
janoinen on vailla vettä jonka minä juon.
Ja kuitenkin minä syön ja juon.
Minäkin olisin mielelläni viisas.
Vanhoissa kirjoissa kerrotaan, mitä viisaus on:
pysy etäällä maailman riidoista ja elä lyhyt aikasi
vailla pelkoa.
Minä olisin kernaasti myös viisas.
Vanhoissa kirjoissa kerrotaan mitä on viisaus:
vetäydy maailman taisteluista ja vietä
lyhyt aikasi vailla pelkoa
tule toimeen ilman väkivaltaa
maksa paha hyvällä
luovu toiveistasi, unohda ne.
Tätä sanotaan viisaudeksi.
Tätä kaikkea minä en osaa:
Totisesti, minä elän synkkää aikaa!
Mutta väkivallatta eläminen,
hyvän antaminen pahasta,
toiveistaan luopuminen,
kaikki sekin on viisautta,
johon minusta ei ole:
Totisesti, minä elän synkkiä aikoja!
2.
2.Minä tulin kaupunkeihin sekasorron aikaan
ja niissä vallitsi nälkä.
Minä tulin ihmisten joukkoon kapinan aikaan
ja minä kapinoin heidän kanssaan.
Niin kului aika
joka minulle maan päällä annettiin.
Kaupunkeihin saavuin rauhattomuuden aikaan,
kun nälkä niitä kuritti.
Ihmisten joukkoon saavuin kansannousun aikaan
ja kapinoin heidän rinnallaan.
Niin kului se aika,
joka minulle oli maan päällä suotu.
Minä söin ruokani taisteluiden välillä
ja nukuin murhamiesten joukossa.
Minä harjoitin lempeä huolettomasti
ja katselin luontoa kärsimättömänä.
Niin kului aika
joka minulle maan päällä annettiin.
Ateriani söin taistelujen välillä.
Yöni nukuin murhaajien keskellä.
Rakkautta en välittänyt vaalia
ja luonnolle minulla ei ollut kärsivällisyyttä.
Niin kului se aika,
joka minulle oli maan päällä suotu.
Minun aikanani johtivat kadut suohon.
Kieleni kavalsi minut pyöveleille.
Minä saatoin tehdä vain vähän. Mutta vallanpitäjät
olivat lujemmin vallassa ilman minua, niin toivoin.
Niin kului aika
joka minulle maan päällä annettiin.
Minun aikanani kadut veivät suolle.
Puheenparteni paljasti minut lahtareille.
Paljoon en kyennyt. Mutta vallanpitäjille
olin piikki lihassa, toivon mukaan.
Niin kului se aika,
joka minulle oli maan päällä suotu.
Voimia oli vähän. Päämäärä oli
kaukana.
Vaikka se näkyi selvästi, minä tuskin
saavuttaisin sitä.
Niin kului aika
joka minulle maan päällä annettiin.
Voimat olivat vähäiset ja tavoitteet
niin kovin kaukana,
selvästi näkyvissä, mutta itselleni
tuskin saavutettavissa. Niin kului se aika,
joka minulle oli maan päällä suotu.
3.
3.Te, jotka nousette tulvasta
joka hukutti meidät
muistakaa
kun puhutte heikkouksistamme
myös synkkää aikaa
jolta säästyitte.
Te, jotka nousette siitä tulvasta,
joka hukutti meidät alleen,
Älkää unohtako
heikkouksistamme puhuessanne
niitä synkkiä aikoja,
joilta te olette säästyneet.
Me vaihdoimme useammin maata kuin kenkiä
me kuljimme läpi luokkien sodan, epätoivoisina
kun näimme vääryyttä, eikä
sitä vastaan kapinoitu.
Sillä me, jotka vaihdoimme maata useammin kuin kenkiä,
kävimme luokkasotamme vailla toivoa,
kun maailmassa oli vain vääryyttä ilman vastarintaa.
Kuitenkin me tiedämme:
myös viha alhaisuutta kohtaan
vääristää piirteet.
Myös suuttumus vääryyden vuoksi
tekee äänen käheäksi. Voi meitä
jotka halusimme valmistaa maaperän ystävällisyydelle
me itse emme voineet olla ystävällisiä.
Ja kuitenkin me tiedämme:
myös viha kataluutta kohtaan
panee kulmat kurtistumaan;
myös viha epäoikeudenmukaisuutta kohtaan
saa äänen käheäksi. Voi meitä,
jotka halusimme tehdä tietä ystävällisyydelle
osaamatta itse olla ystävällisiä!
Mutta teille sanon: sitten kun ollaan niin pitkällä,
että ihminen on ihmiselle auttaja,
olkaa lempeitä,
kun muistelette meitä.
Mutta te, kun aika tulee
ihmisen ihmistä auttaa
älkää muistako meitä
pahalla.


Pagina della canzone con tutte le versioni

Pagina principale CCG


hosted by inventati.org