| Originale | Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö |
| O BITTRE ZEIT | OI, AIKAA KATKERAA |
| | |
| Die Bäume steh´n in Blüte. | Puut on jo nupulla. |
| Draußen ist Tag. | Ulkona päivä sarastaa. |
| Doch schwer ist mein Gemüte, | Mun mieleni on matala, |
| bang tönt der Glocke Schlag, | »poum«, kello kumahtaa, |
| bang tönt der Glocke Schlag. | »poum«, kello kumahtaa. |
| | |
| Wie bin ich so alleine. | Mä oon niin yksin. |
| O bittre Zeit, | Oi, aikaa katkeraa! |
| die töricht ich verweine. | Mä kyynelissä silmin |
| Doch groß ist unser Leid, | kärsin tuskaa kalvavaa, |
| groß ist der Menschen Leid. | ihmisten tuskaa kalvavaa. |
| | |
| Dicht hinterm Zellenfenster | Ja kaltereitten takana |
| grünt schon der Wald. | vihertää jo metsä, maa. |
| Wir aber sind Gespenster | Me kalpeina kuin lakana |
| und werden jung schon alt, | nuorina jo vanhoja, |
| gefangen jung schon alt. | niin nuorina jo vanhoja. |
| | |
| Nur Gitter ohne Ende | Kaltereita loputtomia |
| sind um uns her. | on ympärillämme. |
| Ach! Unsre schwachen Hände | Ei käsissämme voimia |
| zerbrechen sie nicht mehr, | ne joilla särkisimme, |
| zerbrechen sie nicht mehr. | ne joilla särkisimme. |
| | |
| Und doch! Sie müssen weichen, | On väistyttävä kaltereiden |
| wie Deutschlands Nacht. | kuin väistyy maamme yltä yö. |
| Sind doch, die hier bleichen, | Meidän täällä kalvenneiden |
| der Heimat stärkste Wacht, | on loppuun tehtävä se työ, |
| der Heimat stärkste Wacht. | on loppuun tehtävä se työ. |
