Vincent (Starry, Starry Night)
Don McLean| Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... | |
| COME UN ANNO FA Come un anno fa tutto come un anno fa l’oro della luna e poi i gigli non invecchieranno mai Come un anno fa lacrime nel cielo blu nuvole negli occhi miei perduti nel ricordo di Vincent Ora chi lo sa quanti fiori hai colto tu sulla strada della verità non ne hai parlato mai C’era l’ombra di un dolore in te ma non so più perché Come un anno fa solo la malinconia resta a farmi compagnia mi prende per la mano e se ne va Come un anno fa quando il vento si alzerà tutto il bosco canterà ricorderai il tuo nome e la tua età Ora chi lo sa quanti fiori hai colto tu sulla strada della verità non ne hai parlato mai c’era l’ombra di un dolore in te ma non so più perché Forse è stato un sogno o forse realtà ma adesso il vento sta cantando proprio come un anno fa Il giorno che la notte ti chiamò il fiume era profondo e il mondo che cercavi forse l’hai trovato solo là Come un anno fa tutto come un anno fa l’oro della luna e poi i gigli non invecchieranno mai Come un anno fa lacrime nel cielo blu nuvole negli occhi miei perduti nel ricordo di… Vincent | VINCENT Tähdet seuranain yöstä harmaan harson teen, katson päivään kirkkaaseen, vain silmät löytää sielun nukkuvan. Tuulen tavoitan, talven hukkaan ruusuihin, liekehtiviin ruusuihin jää hetki kylmän ohi kulkevan. Nyt sen ymmärrän, minkä tahdoit ilmoittaa: kuinka kärsit tuskaa polttavaa, kuinka tahdoit rakastaa. He eivät kuulleet, eivät tietäneet, on ajat muuttuneet. Tähdet seuranain taittuu värit taivaallain, purppurasta mustan sain. Oi, Vincent, vielä yksi taulu tee. Valot vaihtelee, niityt aamuun herätkää, ei huomaamatta mikään jää, kun taiteilijan kädet hyväilee. Nyt sen ymmärrän, minkä tahdoit ilmoittaa: kuinka kärsit tuskaa polttavaa, kuinka tahdoit rakastaa. He eivät kuulleet, eivät tietäneet, on ajat muuttuneet. Mä näen tuon ruusun ja siihen rakastun. Kun kaikki toivo silloin jäi öihin aivan yllättäin, sä elämäsi riistit piinatun. Vaan kertoa voisin, Vincent, en maailmasta paikkaa löydä kaltaisilles sun. Tähdet seuranain nään mutokuvat vieraitten, nimettömäin ihmisten, ja silmät, jotka tuskan unohtaa. Nuo tyhjät seinät vaan luo jostain kirkkaan kyyneleen ruusuun verenpunaiseen, sä jonka särjit lumeen valkeaan. Viimein ymmärrän, minkä tahdoit ilmoittaa: ja kuinka kärsit tuskaa polttavaa, kuinka tahdoit rakastaa. He eivät kuulleet, eivät tietäneet, on ajat muuttuneet. |
