Кони привередливые
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... | |
| HESTENE MINE Rir på kanten, ser mot avgrunnen til jeg trekkes ut på stupet Pisker hestene tilbake til det knyter seg i strupen Hiver etter pusten, drikker vind og eter skodde er i dødens sikre favntak: Tenk på alt jeg ikke nådde Langsommere hester, åh, trav langsommere nå lunefulle hester - gå Bare blås i pisken min - gå hvor dere vil Hva fikk jeg gjort - ingenting Sangen min - ingenting Men jeg synger en sang og - gir hestene vann står litt før jeg faller og vil leve, leve, leve Som et sandkorn blåses bort i en orkan skal jeg gå heden og i rasende galopp drar mine hester meg bort i sleden åh, trav langsommere hester, hør jeg sverger, ber og tigger om at veien må bli lengre bort dit der de andre ligger Langsommere hester, åh, trav langsommere nå lunefulle hester - gå Bare blås i pisken min - gå hvor dere vil Hva fikk jeg gjort - ingenting Sangen min - ingenting Men jeg synger en sang og - gir hestene vann står litt før jeg faller og vil leve, leve, leve Det var alt. Gud har bestemt at jeg skal ut av menneskevrimlen og med ondskapsfulle stemmer synger englene i himlen eller er det hestebjellas ville klang av sorg i denne stunden eller er det meg som skriker før jeg styrter ned mot bunnen Langsommere hester, langsommere nå ... | PENSEÄT HEVOSET Jyrkänteellä, reunalla rotkon, partaalla kuilun hevosia ruoskalla ruoskin, piiskaan, hoputan. Loppuu multa ilma, juon tuulta, nielen usvaa, nautin, koska tiedän, kohta kuolen, kohta kuolen. Vähän hitaammin, pyydän, vähän hitaammin, hei! Älkää totelko kieltä raippani mun! Mutta miksi mulle sattui hevoset nää penseät? Elää ja laulaa loppuun ehdi en. Näin juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. Minä kuolen, ja hirmumyrsky puhaltaa mut kämmeneltä, ja aamulla täyttä laukkaa mut reessä näin vedetään. Hevoset, yrittäkää kiirehtiä hitaammin! Älkää totelko kieltä raippani mun! Mutta miksi mulle sattui hevoset nää penseät? Elää ja laulaa loppuun ehdi en. Mä juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. Jumalan luo nyt me tullaan, täältä ei myöhästytä. Mutta enkelitkö ne noin ilkein äänin meille laulaa? Vai onko se aisakello käheä ja surunlyömä, vai minäkö se huudan: »Älkää menkö niin kovaa!« Vähän, vähän hitaammin, pyydän, vähän hitaammin, hei! Mä rukoilen: »Älkää sentään lentäkö!« Mutta miksi juuri mulle sattui hevoset näin penseät? Kun en ehdi elää loppuun, niin loppuun kai mä sentään edes laulaa saan. Mä juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. |
