Finnische Landschaft (Frühling 1942)
Bertolt Brecht| Versione finlandese di Arvo Turtiainen | |
| PRIMAVERA (PAISAGEM FINLANDESA) | SUOMALAINEN MAISEMA |
| Águas ricas em peixe! Bosques de bonitas árvores! | Kalaisat vedet! Metsien kauniit puut! Koivun ja marjojen tuoksu! Illassa soivien tuulten lempeän lauha juoksu, niin kuin henkisi maitotonkkien suut valkean kartanon tiellä avoinna kärryissään! Tuoksujen, sävelten, kuvien leikki toisiinsa yhtyy, vanhaan työhönsä: toivoon, maanpakolainen jälleen ryhtyy, istuen leppien juurella mietteissään. |
| Aroma de bétulas e bagas! Harmonia de ventos que suavemente embalam um ar Tão suave que aquelas retinentes leiteiras de ferro Que, ali da branca casa balançam, podem abrir! | (Er achtet gut der schöngehäuften Ähre Und starker Kreatur, die sich zum Wasser neigt Doch derer auch, die Korn und Milch nicht nährt. Er fragt die Fähre, die mit Stämmen fährt: Ist dies das Holz, ohn' das kein Holzbein wäre? Und sieht ein Volk, das in zwei Sprachen schweigt.) |
| Cheiro e som, imagem e sentido confundidos. O fugitivo senta-se debaixo do amieiro e levanta Uma vez mais o seu difícil ofício: a esperança. | Viljan huomaa hän huojuvan tähkäpäällä, uljaan karjan näkee rannalla niityllään, kaiken myös mikä viljatta, maidotta hengissä pysyy; tukkilautalta virralla lipuvalta hän kysyy: sinunko vuoksesi puu, puujalat niin monella täällä? Vaikenee kansa kahdella kielellään. |
