Le Père Noël et la petite fille, incl.Leggenda di Natale; La canzone di Marinella; Bocca di Rosa
Georges Brassens| Fabrizio De André: Bocca di Rosa | |
| RÓŻYCZKA Nazywano ją Różą, bo usta miała czerwone, miała czerwone, ze wszystkich rzeczy tylko miłości była spragniona, była spragniona. Gdy na stacyjce we wsi Sant’Ilario wyszła z pociągu piękna kobieta, wszyscy podróżni zaraz poznali, że nie przyjechał ksiądz katecheta. Jedne to robią, by zabić nudę, inne, bo bieda je przymusiła, nasza Różyczka ni z tych, ni z owych, ona robiła to – bo lubiła. Nie da rozmienić się namiętności ani na drobne, ani na raty, więc nie zwracała nawet uwagi, czy to kawaler, czy też – żonaty. Więc dzień po dzionku i noc po nocce wnet doigrała się z namiętności, że gniew wzbudziła malutkich suczek, co to pilnują dzielnie swych kości. Wiejskie żoneczki, nie wiem, czy wiecie, nie są pokorne, ani poczciwe, więc nie wahały się ani chwili, zaraz przejęły inicjatywę. Wiecie też może, że stare kobiety lubią wygłaszać mądre porady, głosić kazania jak Jezus, a zwłaszcza, gdy dać nie mogą złego przykładu. I właśnie taka jedna starucha, co ani kocha ani się... kocha, dała im radę, pomyślcie tylko, jaka to była dla niej radocha! „Tę ladacznicę, co całe noce na nielegalnych spędza koicjach niech w majestacie prawa wyrzuci ze wsi na zbitą gębę policja.” Zaraz pobiegły na komisariat i jedna z drugą jęły się swarzyć: ,,Ta cała Róża ma więcej klientów, niźli spółdzielnia przetwórstwa jarzyn!” I przyleciało czterech żandarmów z piórkiem na czapce, z piórkiem na czapce, i przyleciało czterech żandarmów z piórkiem na czapce i bronią w łapce. Być może wiecie, że policjanci nie słyną raczej z serca czułości, ale tym razem, mogę zapewnić, zrobili swoje bez gorliwości. Wszyscy wieśniacy przyszli na peron, od komisarza do zakrystiana, wszyscy przybyli, by ją pożegnać, ich rozpacz była nieukrywana. Przyszli pożegnać w niedługich słowach, bo to nie miejsce na skargi ni wnioski, tę która chociaż na czas niedługi prawdziwą miłość wniosła do wioski. I nawet któryś przyniósł tablicę, na której stało czernią grobową na żółtym tle ,,Różyczko, żegnaj, wiosna odchodzi stąd razem z tobą!” Taka nowina, jak łatwo zgadnąć, gazet i druku nie wymagała, sama pędziła we wszystkie strony jak wystrzelona przed siebie strzała. W sąsiedniej wiosce już powitalny komitet czekał na nią przed rynkiem, jeden niósł kwiaty, drugi słał buzi, trzeci zamawiał sobie godzinkę. Nawet ksiądz proboszcz, chociaż zajęty, widząc procesję taką, ażeby jej towarzyszyć rzucił robotę, wszystkie te śluby, chrzty i pogrzeby. Z Najświętszą Panną i z panną Różą poszli w procesji możni i prości, przez całą wioskę, by cześć należną oddać i świętej, i grzesznej miłości. | RUUSUSUU Häntä kutsuttiin Ruususuuksi, ja hän pani rakkauden, hän pani rakkauden, häntä kutsuttiin Ruususuuksi, ja hän pani rakkauden kaiken muun edelle. Tuskin hän oli astunut junasta Sant'Ilarion pikkukylän asemalla, kun kaikki jo ensi silmäyksellä huomasivat, ettei hän ollut mikään lähetyssaarnaaja. On niitä, joille rakkaus on pitkästymisen korvike, ja niitä, joille se on ammatti. Ruususuulle se ei ollut kumpaakaan. Hänelle rakkaus oli intohimo. Mutta kuten tiedetään, intohimo johtaa usein omien tarpeiden tyydyttämiseen vailla tietoa siitä, onko sen kohteella vapaa sydän vai aviopuoliso. Ja päivä päivältä kasvoi Ruususuuta kohtaan niiden narttukoirien katkera viha, joiden ruokakupilta hän oli vienyt luun. Mutta koska tällaisen pikkukylän vaimot eivät juuri voi kerskua kekseliäisyydellään, heidän vastatoimensa rajoittuivat tässä vaiheessa ilkeämieliseen juoruiluun. Kuten tiedämme, hyviä neuvoja saa niiltä, jotka tuntevat olevansa kuin Jeesus temppelissä. Kuten tiedämme, hyviä neuvoja saa niiltä, jotka eivät enää kykene olemaan huonona esimerkkinä. Niinpä muuan vanha nainen, naimaton, lapseton ja vailla odotuksia, katsoi oikeudekseen ja toki myös omaksi ilokseen antaa kaikille hyvän neuvon. Hän kääntyi petettyjen vaimojen puoleen ja puhutteli heitä terävin sanoin: »Tämä rakkauden varastaminen saa rangaistuksensa«, hän sanoi, »lainvalvojien kädestä.« Ja koko joukko marssi poliisipääällikön puheille ja sanoi tälle kiertelemättä: »Sillä kelvottomalla naikkosella on jo liikaa asiakkaita, enemmän kuin paikallisella osuuskaupalla.« Ja paikalle saapui neljä santarmia sulat hatuissaan, sulat hatuissaan. Ja paikalle saapui neljä santarmia sulat hatuissaan ja aseineen. Usein käy niin, että poliisit ja santarmit lyövä laimin tehtävänsä, mutta eivät koskaan silloin, kun päällä on univormu, ja niin Ruususuu saatettin ensimmäiselle junalle. Lempeys ei ole ominaisuus, josta santarmit tunnetaan, mutta tällä kertaa heistä paistoi vastentahtoisuus, kun he saattoivat häntä junalle. Asemalle saapuivat kaikki poliisipäälliköstä suntioon, asemalle saapuivat kaikki silmät punaisina ja lakki kädessä jättämään jäähyväisiä hänelle, joka mitään vaatimatta, mitään vaatimatta oli tuonut kylään hetkeksi hieman rakkautta. Joku kantoi keltaista kylttiä, johon oli kirjoitettu mustalla: »Jää hyvästi, Ruususuu, sinä, joka viet kevään mukanasi.« Mutta tällainen uutinen ei tarvitse levitäkseen sanomalehtiä, sillä nuolen nopeudella se kulkee suusta suuhun. Niinpä seuraavalla asemalla ihmisiä oli paljon enemmän kuin junan lähtiessä. Joku lähetti lentosuukon, toinen heitti kukan, ja halusipa joku varata kahden tunnin tapaamisen. Jopa seurakunnan pappi, joka synninpäästön ja viimeisen voitelun välillä ei väheksynyt katoavaa kauneuden tuokiota, halusi hänet rinnalleen kulkueeseen. Pyhä Neitsyt ensimmäisessä rivissä ja Ruususuu vain vähän matkan päässä kylän halki kulkivat peräkkäin pyhä rakkaus ja maallinen rakkaus. |
