Terzo intermezzo
Fabrizio De André| Kontraster | |
| KOLMAS VÄLISOITTO Pölyä, verta, kärpäsiä, löyhkää kaduilla, pelloilla kuolevia ihmisiä, ja sitä sinä, sitä sinä kutsut sodaksi tietämättä, mitä se on. Ja sitä sinä, sitä sinä kutsut sodaksi ymmärtämättä, miksi. Silmissä syksy, sydämessä kesä, antamisen himo, ottamisen vietti, ja sitä sinä, sitä sinä kutsut rakkaudeksi tietämättä, mitä se on. Ja sitä sinä, sitä sinä kutsut rakkaudeksi ymmärtämättä, miksi. | KONTRASTER [1] Støvet, blodet, fluerne, lugten i byer på marker hvor frygten har magten og du kalder det krig men ved ej, hvad det er og du kalder det krig men forklarer dig sværts. Vinden i øjnene og solen i hjertet lusten at give og at fatte smerten og du kalder det kærlighed men ved ej, hvad det er og du kalder det kærlighed men forklarer dig sværts. Et skridt fra døden, en tanke fra livet hvordan må man tænke når alt er givet? Og du kalder det tro men ved ej, hvad det er og du kalder det tro men forklarer dig sværts. |
La polvere, il sangue, le mosche, l'odore
nelle città, nei campi dove la paura ha il potere
e tu la chiami guerra
ma non sai che cos'è
e tu la chiami guerra
ma ti spieghi a fatica.
Il vento negli occhi e il sole nel cuore
il desiderio di dare e di comprendere il dolore
e tu lo chiami amore
ma non sai che cos'è
e tu lo chiami amore
ma ti spieghi a fatica.
Un passo dalla morte, un pensiero dalla vita
come si può pensare quando tutto è già dato?
E tu la chiami fede
ma non sai che cos'è
e tu la chiami fede
ma ti spieghi a fatica.