Va, pensiero
Giuseppe Verdi| Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
| Synnyinmaani, sä kallehin kaunehin maa puolehes nostan kyyneleisen katseen Toivoain konsanaan en mä voi kadottaa senhän syvälle sydämehen kätkenyt oon Milloin, ah, milloin laulumme kajahtaa vainioilla ja vuorilla rakkahan synnyinmaan? Kuule luoja, sä laupias, rukouksein: kotiseutumme kallehin taas nähdä suo Toivon tähtönen taivaalla kimmeltää, alas puoleemme hellästi katsoo Kohta aurinko aamun tuo välkkehellään säde päivän, mi lämpöään luo Meidän tuskaamme lohtua saata Herra auttaja ainoa oot, ah Kuule luoja, sä laupias, rukouksein: kotiseutumme kallehin taas nähdä suo Kuule pyyntö tää ja armosi, apusi tuo Kuule pyyntö tää ja armosi, apusi tuo meille armosi suo. | Kultasiivin nyt aatokset siirtyy kauas kummuille synnyinmaani armaan. Tuoksut kukkainsa tuntenet varmaan, tuulahduksen kun tuuli tuo kotimaan. Rannat Jordanin oottaa sua siellä, mieleen Siionin temppelin rauniot piirtyy. Maani muistan mä kaunihin vielä, ajan menneen ja kohtalokkaan. Kultaharput, mi helkkyivät ennen, ripustettuina on pajupuissa. Ajan kaukaisen tuon muisteluissa kotikaipuun se rintahan tuo. Jerusalemin kohtalon menneen huudot kaukaiset tuuli nyt kantaa. Herra, voimaasi voit meille antaa kärsimyksemme tääll' kestämään. |
