Language   

The Green Fields Of France (No Man's Land)

Eric Bogle
Back to the song page with all the versions


FINLANDESE / FINNISH
FRANKRIKES GRÖNA FÄLT

Hur mår du, unge Willy McBride?
Har du något emot om jag sitter här vid din grav
och jag tar lite vila i den varma sommarsolen?
Jag vandrade hela dagen och är nästan kraftlös.
Jag ser på din gravsten att du bara var nitton
när du gick med hjältarna som föll 1916.
Så, jag hoppas att du dog snabbt
och, så hoppas jag, utan plåga,
eller, Willy McBride, var din död långsam och slipprig?

Slog de långsamt på trummorna?
Spelade de tyst säckpiporna?
Sköt de en gevärssalva vid din begravning?
Sjöng de “The last post” i kår?
Spelade piporna “The flower o' the forest”?

Lämnade du en hustru eller en käresta hemma?
I något trofast hjärta är ditt minne bevarat,
och även om du dog 1916
är du för det här trogna hjärtat alltid nitton?
Eller är du en främling utan även ett namn
för alltid innesluten bakom en glasruta
i en gammal sönderriven, tillskrynklad och fläckad bild
som gulnar i en brun läderram?

Slog de långsamt på trummorna?
Spelade de tyst säckpiporna?
Sköt de en gevärssalva vid din begravning?
Sjöng de “The last post” i kår?
Spelade piporna “The flower o' the forest”?

Eles batiam o tambor devagar?
Eles tocavam baixo a cornamusa?
Davam tiros de espingarda enquanto te desciam?
A banda tocava “The last post” em coro?
As gaitas tocavam “The flower o' the forest”?

Solen strålar i de här gröna fälten i Frankrike,
den varma vinden blåser milt och de röda vallmorna dansar.
Skyttegravarna har försvunnit under plogen,
ingen gas, ingen taggtråd, inget skjutande vapen mera.
Men den har kyrkogården är alltid ingenmansland,
de oräkneliga vita korsen är stumma vittnen
till människans blinda likgiltighet för medmänniskan,
till en hel generation som blev omintetgjord och fördömd.

Slog de långsamt på trummorna?
Spelade de tyst säckpiporna?
Sköt de en gevärssalva vid din begravning?
Sjöng de “The last post” i kår?
Spelade piporna “The flower o' the forest”?

Och jag kan inte låta bli att undra
om de, som vilar här, vet vad de dog för.
Verkligen trodde du dem, när de sade dig därför,
verkligen trodde du att det här kriget skulle vara det sista?
Ser du, lidandet, sorgen, äran, skammen,
att döda och att dö, allt det har varit onödigt,
därför, Willy McBride, allt det har skett igen,
och igen, och igen, och igen, och igen.

Slog de långsamt på trummorna?
Spelade de tyst säckpiporna?
Sköt de en gevärssalva vid din begravning?
Sjöng de “The last post” i kår?
Spelade piporna “The flower o' the forest”?

RANSKAN VIHREÄT KUNNAAT

Mitä kuuluu, sotamies William McBride?
Sopiiko, että istun tässä hautasi äärellä
ja lepään hetken kesän lämpimässä auringossa?
Olen aivan uuvuksissa taivallettuani koko päivän.
Näen hautakivestäsi, että olit vain yhdeksäntoista,
kun liityit kaatuneitten kunniakkaaseen joukkoon 1916.
Toivon, että kuolit nopeasti ja että sinun ei tarvinnut kärsiä.
Vai oliko kuolemasi hidas ja tuskallinen, William McBride?

Löivätkö rummut hitaasti tahtia?
Soivatko säkkipillit surun säveliä?
Kaikuivatko kunnialaukaukset, kun sinut laskettiin maahan?
Soittivatko vasket Viimeistä vartiovuoroa? 1
Tai säkkipillit Metsän kukkia? 2

Jäikö sinulta vaimoa tai mielitiettyä?
Jonkin uskollisen sydämen kätköissä muistosi elää.
Ja vaikka kuolit jo vuonna 1916,
tuossa uskollisessa sydämessä olet edelleen yhdeksäntoista.
Vai oletko vain muukalainen vailla nimeä,
ikuisesti lasin alle suljettu
vanha, risainen, laikukas valokuva
kellastumassa nahkakehyksessään?

Löivätkö rummut hitaasti tahtia?
Soivatko säkkipillit surun säveliä?
Kaikuivatko kunnialaukaukset, kun sinut laskettiin maahan?
Soittivatko vasket Viimeistä vartiovuoroa?
Tai säkkipillit Metsän kukkia?

Aurinko luo valoaan näille Ranskan vihreille kunnaille,
ja lämmin tuulenvire saa punaiset unikot tanssimaan.
Juoksuhaudat ovat kadonneet mulloksen alle,
poissa ovat kaasupilvet, piikkilangat ja aseiden jylinä.
Mutta tämä hautausmaa on vieläkin ei-kenenkään-maata,
missä lukemattomat valkoiset ristit todistavat ääneti
ihmisten sokeasta piittaamattomuudesta toisiaan kohtaan
ja kokonaisesta sukupolvesta, joka lepää täällä teurastettuna.

Löivätkö rummut hitaasti?
Soivatko säkkipillit surun säveliä?
Kaikuivatko kunnialaukaukset, kun sinut laskettiin maahan?
Soittivatko vasket Viimeistä vartiovuoroa?
Tai säkkipillit Metsän kukkia?

Ja nyt voin vain ihmetellä, Willie McBride,
tiesivätkö kaikki tänne haudatut, miksi he kuolivat.
Uskoitko todella, kun sinulle kerrottiin syy?
Uskoitko todella, että se sota lopettaisi kaikki sodat?
Mutta kärsimys, suru, kunnia, häpeä –
tappaminen, kuoleminen – kaikki se oli turhaa.
Sillä, Willie McBride, se on kaikki tapahtunut yhä uudelleen,
ja uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen.

Löivätkö rummut hitaasti?
Soivatko säkkipillit surun säveliä?
Kaikuivatko kunnialaukaukset, kun sinut laskettiin maahan?
Soittivatko vasket Viimeistä vartiovuoroa?
Tai säkkipillit Metsän kukkia?


1 Viittaa Britannian armeijan fanfaariin nimeltä The Last Post, jota Kansanyhteisön maissa soitetaan sotilashautajaisissa ja sodassa kaatuneiden muistotilaisuuksissa.

2 Viittaa vanhaan skotlantilaiseen kansansävelmään nimeltä The Flowers of the Forest, jota soitetaan tavallisesti säkkipilleillä ja jonka lauluversiossa muistellaan skottiarmeijan Floddenin taistelussa vuonna 1513 englantilaisille kärsimää tappiota.


Back to the song page with all the versions

Main Page

Note for non-Italian users: Sorry, though the interface of this website is translated into English, most commentaries and biographies are in Italian and/or in other languages like French, German, Spanish, Russian etc.




hosted by inventati.org