Сыновья уходят в бой
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Versione finlandese da questo video | |
| La filoj en batalo Hodiaŭ ne aŭdas ni batojn de kor’. Ĝi estas por laŭboj en parko. Mi falas, kaptante la kuglon per l’ korp’, fiksinte la finan rimarkon: "Ne plu revenos mi ĉi fojon, alia venos laŭ fatal’". Ni frue finas, frue finas, frue finas nian vojon, kaj jam la filoj, jam la filoj en batal’". Al iuj - diluv’ estu post la pere’: "La morton kun ĝojo ni festu!" Sed mi tial nur paŝis el la tranĉe’, ke tiu diluvo ne estu. La ter’ brakumas mian kolon, l’ okulojn ŝirmas la vual’. Ni frue finas, frue finas, frue finas nian vojon, kaj jam la filoj, jam la filoj en batal’. Do, kiu atakon komencos post mi, ĵetante sin sur embrazuron? Mi sentas deziron, ke estu jen li, vestita ne laŭ la staturo. Sukcesis mi rideti fojon: li iros plu post mia fal’. Ni frue finas, frue finas, frue finas nian vojon, kaj jam la filoj, jam la filoj en batal’. Eksplodoj sordinis la ritmon de l’ kor’, sed aŭdis mi l’ fortan kadencon, ke kun mia fino ne ĉio ’stas fop, la fin’ estas ies komenco. La ter’ brakumas mian kolon, ĉi-foje estas la final’. Ni frue finis, frue finis, frue finis nian vojon, sed niaj filoj, niaj filoj en batal’. | Poikamme lähtevät taisteluun Tanään kuulla ei voi enää lyöntejä sydämen Ne kujilla kylän ei enää kaikaa. Minä kaadun voimasta luodin lyijyisen, Vaan vielä on mietteisiin aikaa´. Silmät suruilta suljen Ne jätän huoleksi jonkun muun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Vedenpaisumus jälkeemme´. Näin meille sanottiin, Juoksuhaudat jätitte uskoen siihen hullut. Minä korsuuni jäin uskoen unelmiin Eikä vedenpaisumusta edes tullut´. Kohta silmäni jo suljen Maata syleilen lailla puun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Kuka paikkani saa, kuka sillat ylittää, Kuka taisteluun käy aseinaan vain aatteet? Eturivissä poikani tuolla jo kiirehtää Yllään harmaat, liian suuret vaatteet´. Kohta silmäni jo suljen Voin silti hymyyn viedä suun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Julmat taistelut lyönnit sydämen sammuttaa, Vaan ei laulussain jäänyt kai se huomiotta? Minun loppuni ei ole loppu huomatkaa`. Sillä loppu on kaiken alku, eikö totta? Silmät suruilta suljen Ne jätän huoleksi jonkun muun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Säv. & San. Vladimir Vysotskij Suom. Turkka Mali Alkup. nimi: Synov ja uhodjat v boi |
