Den Himmelska Fridens Torg
Björn Afzelius| Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... | |
| PIAZZA DELLA PACE CELESTE Come tutti i bambini, leggevo storie, ed amavo quelle dalla Cina ; pensavo fossero così esotiche e erotiche. Evocavano immagini di bellezza, richiamavano profumi e sapori, e i nomi dei posti e delle persone erano così belli. E il più bel nome di tutti era la Piazza della Pace Celeste. E così leggevo la storia della Cina, dei suoi imperatori, delle dinastie, dei suoi pensatori, filosofi e tiranni. Ed ero abbagliato da quella sapienza, da quell’aspirazione alla perfezione che, quando altre culture si piegavano, potevano elevarsi. E il simbolo di quella perfezione rimase la Piazza della Pace Celeste. Ma il progresso era costruito sulla schiavitù, perché i più vivano in povertà ; Soltanto una minoranza poteva istruirsi e educarsi. Questo diede origine alla Possente Lotta tra i padroni e i loro schiavi. Ed a capo delle masse si pose il figlio di un contadino. E giurò che un giorno, da vincitore, avrebbe raggiunto la Piazza della Pace Celeste. E il sole sorse sulla cina, il Tempo Nuovo era arrivato. E chi era abituato a rassegnarsi, poté istruirsi. Perché nessuno era più di qualcun altro, e tutti erano là, l’uno per l’altro. E la gente e i leader parlavano dello stesso futuro quando ogni anno festeggiavano il vincitore sulla Piazza della Pace Celeste. Ma i tempi cambiarono di nuovo, presto si tornò indietro all’antico, perché gli anziani leader si allontanarono dalla gente. Ma i giovani, che avevano imparato a pensare e a parlare, a leggere e a scrivere, uscirono, come avevano imparato, e ricordarono tutte le promesse. Ma le promesse annegarono nel sangue sulla Piazza della Pace Celeste. Sto qua a sfogliare le storie che leggevo quando la vita era semplice, dove le principesse eran belle e i re erano buoni e intelligenti. E volgo lo sguardo alla stella d’oriente e mi accorgo che si è spenta ; lo capisco bene, non c’è più nulla che voglia illuminare. Perché regna un silenzio agghiacciante sulla Piazza della Pace Celeste. | TAIVAALLISEN RAUHAN AUKIO Niin kuin kaikki lapset minäkin luin tarinoita ja rakastin niitä, jotka olivat Kiinasta. Ne olivat minusta niin eksoottisia ja eroottisia. Ne välittivät kuvia kauneudesta, niistä huokui tuoksuja ja makuja, ja kaikki paikkojen ja ihmisten nimet olivat niin kauniita. Ja kaunein kaikista nimistä oli Taivaallisen rauhan aukio. Sitten aloin lukea Kiinan historiasta, sen keisareista ja dynastioista, sen ajattelijoista, filosofeista ja hirmuhallitsijoista. Ja olin häikäistynyt tästä tiedosta, tästä pyrkimyksestä aistikkuuteen, joka saattoi nousta esiin, kun muut kulttuurit olivat joutuneet taipumaan. Ja tämän aistikkuuden vertauskuvaksi nousi Taivaallisen rauhan aukio. Mutta edistys oli rakennettu orjuudelle, sillä enemmistö eli köyhyydessä. Vain harvat saivat oppia ja sivistyä. Tämä johti suureen taisteluun herrojen ja heidän orjiensa välillä. Ja kansanjoukkoja johti muuan talonpojan poika, joka vannoi, että jonain päivänä voitto yltäisi Taivaallisen rauhan aukiolle. Ja aurinko nousi Kiinan ylle, uusi aika oli saapunut. Ja ne, jotka olivat tottuneet alistumaan, saivat alkaa oppia. Sillä kukaan ei ollut enempää kuin toinen, ja kaikki olivat toisiaan varten. Ja kansa ja sen johtajat puhuivat samasta tulevaisuudesta juhliessaan joka vuosi voittoa Taivaallisen rauhan aukiolla. Mutta ajat muuttuivat jälleen, ja pian oli palattu vanhaan, sillä ikääntyneet johtajat olivat etääntyneet kansasta. Mutta nuoret, jotka olivat oppineet ajattelemaan ja puhumaan ja lukemaan ja kirjoittamaan, lähtivät kaduille, kuten olivat oppineet, muistuttamaan lupauksista. Mutta lupaukset hukkuivat vereen Taivaallisen rauhan aukiolla. Istun ja selailen tarinoita, joita luin, kun elämä oli yksinkertaista, kun prinsessat olivat kauniita ja kuninkaat viisaita ja hyviä. Ja katson ylös kohti tähteä idän taivaalla ja huomaan sen sammuneen. Ymmärrän, ettei enää ole mitään, minkä ylle se loisi valoaan. Sillä jäinen pimeys vallitsee Taivaallisen rauhan aukiolla. |
