Kennst du das Land, wo die Kanonen blühn?

Erich Kästner

Originale

Versione finlandese di Leena Kirstinä

KENNST DU DAS LAND, WO DIE KANONEN BLÜHN? Kennst du das Land, wo die Kanonen blühn? Du kennst es nicht? - Du wirst es kennenlernen. Dort stehn die Prokuristen stolz und kühn in den Büros, als wären es Kasernen. Dort wachsen unterm Schlips Gefreitenknöpfe, und unsichtbare Helme trägt man dort. Gesichter hat man dort, doch keine Köpfe, und wer zu Bett geht, pflanzt sich auch schon fort. Wenn dort ein Vorgesetzter etwas will, - und es ist sein Beruf, etwas zu wollen - steht der Verstand erst stramm und zweitens still, die Augen rechts und mit dem Rückgrat rollen. Die Kinder kommen dort mit kleinen Sporen und mit gezog'nem Scheitel auf die Welt. Dort wird man nicht als Zivilist geboren, dort wird befördert, wer die Schnauze hält. Kennst du das Land, es könnte glücklich sein, es könnte glücklich sein und glücklich machen. Dort gibt es Äcker, Kohle, Stahl und Stein, und Fleiß und Kraft, und andre schöne Sachen. Selbst Geist und Güte gibts dort dann und wann, und wahres Heldentum - doch nicht bei vielen. Dort steckt ein Kind in jedem zweiten Mann, das will mit Bleisoldaten spielen. Dort reift die Freiheit nicht, dort bleibt sie grün. Was man auch baut, es werden stets Kasernen. Kennst du das Land, wo die Kanonen blühn? Du kennst es nicht? - Du wirst es kennenlernen.

TUNNETKO MAAN, JOSSA KANUUNAT KUKKII? Tunnetko maan, jossa kanuunat kukkii? Etkö tunne, etkö tunne? Tulet pian tuntemaan Siellä prokuristit toimistoissa seisovat ylpeinä ja rohkeina kuin kasarmeissa Siellä solmion alla on korpraalin napit päässä kypärät näkymättömät Ehkä sillä on kasvot mutta ei päätä ja joka menee vuoteeseen alkaa heti lisääntyä Jos siellä puheenjohtaja aikoo jotakin hänen tehtävänsä on aikoa jotakin Järki seisoo ensin jäykkänä ja sitten pysyy vaiti Katse oikeaan, antaa mennä persemäkeä Lapset tulevat siellä maailmaan pienet kannukset jalassa, paljain päin Siviileitä ei siellä synnytetä Se joka pitää kitansa kiinni saa ylennyksen Tunnetko tuon maan, se voisi olla onnellinen se voisi olla onnellinen ja tehdä ihmiset onnellisiksi Siellä on peltoja, hiiltä, terästä ja kiveä lihaa ja voimaa ynnä muuta hyvää Jopa hyvyyttä ja henkevyyttä sieltä tapaa silloin tällöin ja tosi sankaruutta vaikkakaan ei kovin monista Joka miehessä siellä piilee lapsi joka tahtoo leikkiä tinasotilailla Siellä ei vapaus kypsy vaan jää vihreäksi Aina rakennetaan vain kasarmeja Tunnetko maan, jossa kanuunat kukkii? Etkö tunne, etkö tunne? Tulet pian tuntemaan