Gracias a la vida
Violeta ParraFINLANDESE / FINNISH / FINLANDÉS [2] - Jaana Lappo / Liisa Tavi Versione ... | |
MITEN VOIN KYLLIN KIITTÄÄ Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan; sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan erotan tarkkaan valosta varjon, yön, avaruuden ja tähtisen taivaan. Ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun herkin korvin öin, päivin kuulen sirinät kaskaan ja kanarialinnun. Vasaran kalkkeen, sadekuuron, koiran haukun ja oman rakkaimpani äänen hellän. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen. Kun sain selvän järjen ja sanojen voiman, äidin, ystävän, veljen, sain valon hohteen sen joka rakkaimpani teitä ohjaa. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa. Rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin, rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet ja sinun pihallesi viimein päädyin. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, sydämen sainhan, pakahtuvan, täyden. Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan ja kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa. Kun näen silmiesi loiston kirkkaan. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, sain siltä itkun ja sain siltä naurun. Onnen ja tuskan eron niin huomaan ja niistä pystyn oman lauluni luomaan, sen jota kaikki luovat kaikkialla. Laulun, jota luodaan kaikkialla. | ELÄMÄLLE KIITOS Elämälle kiitos sain siltä paljon Sain lyhtyä kaksi kun niillä katson Niin erotan selvään kirkkaan ja mustan Korkean taivaan, sen tähtien pohjan Läpi ihmisjoukon miehen jonka tahdon Elämälle kiitos sain siltä paljon Sain siltä kuulon leveän virran Se imee öin ja päivin liverryksen, laulun Jyryn, naputuksen, pauhun, sateen pauhun Ja ne hellät äänet joilla minua kutsut Elämälle kiitos sain siltä paljon Kun sain siltä äänen ja kirjainten muodon Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään Nimet äidin, veljen ja valon heittää Sille tielle jota yksin kuljet Elämälle kiitos sain siltä paljon Jalat joilla kuljin uuvuttavat matkat Kaupunkien halki, poikki lammikoiden Arojen ja hiekan, vuorien ja soiden Lattiasi poikki, pihas puutarhoiden Elämälle kiitos sain siltä paljon Se sydämen antoi joka ilosta takoo Kun kasvavan huomaan ihmisen taidon Kun pahasta irti näen hyvän ja aidon Kun silmiesi syvää kirkkautta katson Elämälle kiitos sain siltä paljon Kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun Niin erotan selvään onnen ja tuskan Jokaisen laulun läikkyvän pohjan Yhteisen laulun jota itsekin laulan Elämälle kiitos sain siltä paljon |