Maria nella bottega di un falegname
Fabrizio De André| Versione ebraica di Riccardo Venturi | |
| MARIA PUUSEPÄN VERSTAASSA Maria: Puuseppä, miksi vasarasi noin paukkuu? Miksi höyläsi laudalla noin suihkaa? Kainalosauvojako teet sille, joka lähti sotaan ja Nubiasta käsillään palasi kotiin? Puuseppä: Vasarani ei pauku eikä höyläni suihkaa veistääkseni uusia jalkoja niille, jotkan uhrasivat itsensä taistelulle, vaan kolmea ristiä, kahta niille, jotka karkasivat rintamalta varastaakseen kalleimman hänen puolestaan, joka opetti karkaamaan rintamalta. Ihmisjoukko: Uinuvissa unissa tämän kaupungin pamppailee vasaran sydän. Milloin se loppuu? Puuseppä, montako iskua vielä tähän puuhun, paljonko höyläsi vielä sitä leikkaa? Maria: Näistä haavoista, näistä vammoista, jotka olet puuhun tehnyt, puuseppä, näistä viilloista puuttuu enää veri, jotta ne voisivat kertoa, omilla äänillään, keiden kasvot ovat kalpeneva ristiesi yllä. Puuseppä: Näitä puita, jotka he ovat tuoneet, jotta hielläni muuttaisin ne kuvaksi kolminkertaisesta tuskasta, ovat Dymachuksen ja Tituksen [1] kyyneleet kostuttava, ja se suurin, jota katsot, on ottava syliinsä sinun poikasi. Ihmisjoukko: Kaduilta, jotka vievät vuorille kuuluu sinun vasarasi pauke, ja jokainen laakso Jordanin maassa oppii erottamaan höyläsi suihkeen. Jotkut tuskansa vallassa liikehtivät rauhattomasti, toiset odottavat antaakseen janoaville juotavaksi etikkamaljan. | מרים בבית הנגר פבריציו ד-אנדרה, 1969 מרים: "נגר למה אתה עושה עם פטישך דן-דן? עם משופך למה אתה עושה על העץ פרן-פרן? אתה בונה את הקבים לחלך למלחמה וממצרים על ידיו לבית חזר?" הנגר: "פטישי לא פוגע משופי לא חותך לבנות רגלים חדשים לו שנתנהן למלחמה אבל שלשה צלבים, שנים להם שברחו לגנב, את הכי גדול לו שלמד לברח ממלחמה." האנשים: "לצדעות לרדומות של העיר הזו דופק לב פטיש אחד מתי יחדל? נגר, על העץ הזה כמה גופים כבר עתה, כמה עם ממשופך תפצר את העץ?" מרים: לפצעות לצלקתות שאתה עושה על העץ נגר, על החכים האלה חוסר הדם כבר עתה להסביר עצמהן עם הקול שלהם אילו פנים יהחבירו על צלביך. הנגר: "העץ הזה שנשנו לי למען עם הזעה שלי אני אבנו שלשה קמורים לדמות כאב, יראה דמעות בעיני דימחוס וטיטוס ההתיכה הגדולה ביותר היא לבנך." האנשים: מדרך להר אתה דופק בעשות דן-דן בכל בעמק גליל נשמע פרן-פרנך, מספד אנשים עצובים הלכים לא שקטים אחרים מחכים להשתות חמץ לצמים ההם. |
[1] Voltaire kertoo teoksessaan Évangile de l'enfance (Lapsuuden evankeliumi) kahdesta ryöväristä nimeltä Titus ja Dumachus, jotka pyhä perhe kohtaa matkallaan Egyptissä. Dumachus aikoo ryöstää matkalaiset, mutta Titus pyytää häntä jättämään nämä rauhaan ja lupaa maksaa tästä hyvästä hänelle neljäkymmentä drakmaa. Myöhemmin Jeesus sanoo Marialle: »Kun juutalaiset kolmenkymmenen vuoden kuluttua ristiinnaulitsevat minut Jerusalemissa, nämä kaksi ovat riippuva kanssani ristillä, Titus oikealla ja Dumachus vasemmalla puolellani, ja sen päivän jälkeen Titus on astuva minun edelläni paratiisiin.« |
