Han lyfter sin blick emot Solen,
hans ansikte liknar ett sår.
Solen befruktar sej själv.
Han går på den glödheta jorden,
han har gått där i två tusen år.
Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
Han lyfter sin hacka mot Solen,
han spänner sin åldrande kropp.
Solen befruktar sej själv.
Han sargar den stenhårda jorden,
för jorden är, trots allt, hans hopp.
Men Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
Han hör hur dom skjuter i fjärran,
han undrar när kriget tar slut.
Solen befruktar sej själv.
Han går där och tänker på havet,
han undrar hur havet ser ut.
Och Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
hans ansikte liknar ett sår.
Solen befruktar sej själv.
Han går på den glödheta jorden,
han har gått där i två tusen år.
Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
Han lyfter sin hacka mot Solen,
han spänner sin åldrande kropp.
Solen befruktar sej själv.
Han sargar den stenhårda jorden,
för jorden är, trots allt, hans hopp.
Men Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
Han hör hur dom skjuter i fjärran,
han undrar när kriget tar slut.
Solen befruktar sej själv.
Han går där och tänker på havet,
han undrar hur havet ser ut.
Och Solen befruktar sej själv.
Brännande vindar,
brännande vindar om dagen.
inviata da Ceil Herman - 23/10/2018 - 15:48
Lingua: Inglese
English translation by Ceil Herman
THE SUN
He lifts his gaze toward the Sun,
his face looks like a wound.
The sun fertilizes itself.
He walks on the fiery earth,
he has walked there for 2000 years.
The Sun fertilizes itself.
Burning wind,
Burning wind during the day.
He lifts his pick toward the Sun,
he stretches his elderly body.
The Sun fertilizes itself.
He mangles the rock hard earth,
because the earth is, in spite of everything, his hope.
But The Sun fertilizes itself.
Burning winds,
burning winds during the day.
He hears how they shoot in the distance,
he wonders when the war will end.
The Sun fertilizes itself.
He walks there and thinks about the sea,
he wonders how the sea looks.
And The Sun fertilizes itself.
Burning winds,
Burning winds during the day.
He lifts his gaze toward the Sun,
his face looks like a wound.
The sun fertilizes itself.
He walks on the fiery earth,
he has walked there for 2000 years.
The Sun fertilizes itself.
Burning wind,
Burning wind during the day.
He lifts his pick toward the Sun,
he stretches his elderly body.
The Sun fertilizes itself.
He mangles the rock hard earth,
because the earth is, in spite of everything, his hope.
But The Sun fertilizes itself.
Burning winds,
burning winds during the day.
He hears how they shoot in the distance,
he wonders when the war will end.
The Sun fertilizes itself.
He walks there and thinks about the sea,
he wonders how the sea looks.
And The Sun fertilizes itself.
Burning winds,
Burning winds during the day.
inviata da Ceil Herman - 23/10/2018 - 16:42
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Juha Rämö
Björn Afzelius kirjoittaa tästä laulustaan: Toukokuussa 1984 vuokrasin Mikael Wiehen kanssa pienen talon Etelä-Ranskasta. Tarkoituksenamme oli tehdä lauluja yhteiselle levyllemme. Joka aamu, kun menin ulos terassille, näin talonpojan kuokkimassa punaista maata muutaman kilometrin päässä viiniviljelmillä. Hän raatoi siellä kokonaisia päiviä edes iltapäivän kuumuudesta piittaamatta. Lopulta minut valtasi outo mielentila, jossa olemassaolo koostui kolmesta elementistä, porottavasta auringosta, pellolla raatavasta miehestä ja häntä ääneti tarkkailevasta vieraasta. Tämä on kaikista lauluistani se, josta itse pidän eniten.
Björn Afzelius kirjoittaa tästä laulustaan: Toukokuussa 1984 vuokrasin Mikael Wiehen kanssa pienen talon Etelä-Ranskasta. Tarkoituksenamme oli tehdä lauluja yhteiselle levyllemme. Joka aamu, kun menin ulos terassille, näin talonpojan kuokkimassa punaista maata muutaman kilometrin päässä viiniviljelmillä. Hän raatoi siellä kokonaisia päiviä edes iltapäivän kuumuudesta piittaamatta. Lopulta minut valtasi outo mielentila, jossa olemassaolo koostui kolmesta elementistä, porottavasta auringosta, pellolla raatavasta miehestä ja häntä ääneti tarkkailevasta vieraasta. Tämä on kaikista lauluistani se, josta itse pidän eniten.
AURINKO
Hän nostaa katseensa kohti aurinkoa,
hänen kasvonsa ovat kuin haava.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän kulkee hehkuvan kuumalla maalla,
hän on kulkenut siellä kaksituhatta vuotta.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
Hän nostaa kuokkansa kohti aurinkoa,
hän jännittää vanhentuvan kehonsa.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän repii rikki kivikovan maan,
sillä maa on kaikesta huolimatta hänen toivonsa.
Mutta aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
Hän kuulee, kuinka kaukana ammutaan,
hän miettii, milloin sota loppuu.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän kulkee siellä ja ajattelee merta,
hän miettii, miltä meri näyttää.
Ja aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
Hän nostaa katseensa kohti aurinkoa,
hänen kasvonsa ovat kuin haava.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän kulkee hehkuvan kuumalla maalla,
hän on kulkenut siellä kaksituhatta vuotta.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
Hän nostaa kuokkansa kohti aurinkoa,
hän jännittää vanhentuvan kehonsa.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän repii rikki kivikovan maan,
sillä maa on kaikesta huolimatta hänen toivonsa.
Mutta aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
Hän kuulee, kuinka kaukana ammutaan,
hän miettii, milloin sota loppuu.
Aurinko hedelmöittää itsensä.
Hän kulkee siellä ja ajattelee merta,
hän miettii, miltä meri näyttää.
Ja aurinko hedelmöittää itsensä.
Polttavia tuulia,
polttavia tuulia päivästä päivään.
inviata da Juha Rämö - 24/10/2018 - 09:45
×
![]()
Text och musik/Lyrics and Music: Björn Afzelius
Album: Nio Liv
"I maj 1984 hyrde Mikael Wiehe och jag oss var sitt litet hus i Sydfrankrike, för att skriva sånger till vår gemensamma platta. Varje morgon när jag steg ut på terrassen såg jag en bonde stå och hacka i den röda jorden, någon kilometer ut i vinfälten. Han stod där hela dagarna, också under middagshettan och slet. Till slut inträdde jag i ett märkligt själsligt tillstånd, där tillvaron bara bestod av tre element - den gödande solen, den hårt arbetande bonden och den tyst betraktande främlingen. Detta är den sång jag själv tycker mest om av alla jag skrivit"
"In May, 1984, Mikael Wiehe and I rented our little house in South France, to write songs for our record. Every morning when I stepped out on the terrace, I saw a farmer stand and hoe the red earth a few kilometers out in the field. He stood there the whole sat and also during the mid day heat and toiled. Finally I entered into a remarkably peaceful condition, where the environment consisted of 3 elements, the good sun, the hardworking farmer, and the silence of the watching stranger. This is the song I like best of all I have written."