Masters Of War
Bob DylanFINLANDESE / FINNISH [2] - Paleface (Karri Miettinen) | |
SODAN TAKAPIRUT Kuulkaa, te sodan takapirut, te, jotka teette kaikki aseet, kuolemaa kylvävät koneet, te, jotka teette suuret pommit, piileksitte seinien takana ja työpöytienne takana, haluan vain teidän tietävän, että näen naamioittenne taa. Te, jotka aina olette vain rakentaneet tuhotaksenne, te leikitte maailmallani kuin se olisi teidän pikku lelunne. Te panette aseen käteeni ja piiloudutte katseeltani, käännätte selkänne ja juoksette, kun luodit kiitävät ilmassa. Kuin Juudas konsanaan te valehtelette ja petätte. Te haluatte minun uskovan, että maailmansodan voi voittaa. Mutta minä näen silmienne lävitse ja näen aivojenne lävitse niin kuin näen sen veden lävitse, joka virtaa ojassani. Te panette aseisiin liipaisimen, jotta muut voisivat ne laukaista, ja sitten te jäätte katsomaan, kuinka kuolleitten määrä kasvaa. Te piiloudutte kartanoihinne, kun nuorukaisten veri virtaa heidän ruumiistaan ja hautautuu mutaan. Teidän työtänne on pahin pelko, minkä ihminen voi kokea, pelko synnyttää lapsia tähän maailmaan. Uhkaamalla lastani, syntymätöntä ja nimetöntä, ette ole sen veren arvoisia, joka virtaa suonissanne. Kuka minä olen puhumaan, vaikka ei ole minun vuoroni? Sanokaa vain minua nuoreksi ja sanokaa oppimattomaksi, mutta yhden asian minä tiedän, vaikka olen teitä nuorempi: Edes Jeesus ei koskaan antaisi anteeksi sitä, mitä te teette. Kysynpä teiltä yhden kysymyksen: Onko teidän rahanne niin hyvää, että sillä voi ostaa anteeksiannon? Uskotteko, että se riittää siihen? Minä luulen, että te saatte huomata, kun kuolema kolkuttaa ovellenne, että kaikista rahoistanne huolimatta ette pysty ostamaan takaisin sieluanne. Ja minä toivon, että te kuolette, ja että kohtaatte kuolemanne pian. Olen kulkeva ruumissaatossanne iltapäivän kalvakkaassa valossa ja katsova, kuinka teidät lasketaan maan poveen ja seisova haudallanne, kunnes olen varma, että kuolema on teidät korjannut. | KUOLEMAN KAUPPIAAT Kuoleman kauppiaat tilaa aseitaan, ydinohjuksiaan, rakentaa pommejaan. Voitte piiloutua työpöytien taa, mutta mikään ei totuutta voi piilottaa. Te ette edistä mitään, myytte vain kuolemaa. Teille maailma on pelkkää markkinaa. Meille annatte aseen ja häivytte taas ja te juoksette pakoon, kun alkaa sataa. Se on petturin tie, Juudaan suudelma, sillä sodissa ei tunneta voittajaa. Näen lävitsenne, tunnen logiikkanne, luen avointa kirjaa nyt silmistänne. Ja te viritätte aseet, niiden liipaisimet, sitten laskette laitaan, kun me tuuperrumme. Piileskelette kartanoissanne, kun etulinjassa mutaan me hautaudumme. Loitte pahimman pelon, jonka voi muodostaa. Kuka synnyttäis' lapsen tällaiseen maailmaan? Kun te uhkailette jälkipolviamme, ette ansaitse verta, jonka vuodatamme. Mutta kuka mä oon mitään sanomaan, nuori, kokematon, teille huomauttamaan? Mutta yksi on varmaa, uskokaa pois: Teille anteeksi antaa ei Jesuskaan vois'. Mutta paljonko fyrkkaa siihen tarvitaan, että saisitte synnit nuo taas sovittaa? Kai te opitte vielä, saatte pian oivaltaa, ettei miljoonillanne saa taivaspaikkaa. Tulkoon loppunne pian. Seuraan saattueessa teidän arkkunne matkaa aamun kalpeudessa. Ja kun ruumiinne viimein kuoppaan lasketaan, niin me kokoonnumme haudoillenne tanssimaan. |