Моя Цыганская
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
| KULJEN JA KIERRÄN Unta nään, valon keltaisen, uniin saapuu haamu. Kuluu aika, yö hälvenee, niin muuttaa kaiken aamu. Vaan ennallaan kaikki on, taas mua haamu vaanii. Hoh, hei, syytän siitä sadetta, juon viinaa krapulaani. Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt ja mä ryyppään vielä kerran. Minä kuljen, minä kierrän tään maani vielä kerran. Kapakan lautasliinat hohtaa valkoisina sulle. Taivas se on köyhille, vaan linnunhäkki mulle. Kirkoissakin mun silmiäin savu suitsukkeiden viiltää. Ei, jopa kirkoissa, ei ole kultaa, mikä kiiltää. Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt ja mä ryyppään vielä kerran. Minä kuljen, minä kierrän tään maani vielä kerran. Näin lepän vuoren laella, mun tieni sinne johti. Juurella sen kirsikka kauniina niin hohti. Lohkareella seinämää mä lyön, jo toivo itää. En jaksa, nyt jo tajuan, ei ole mikään niin kuin pitää. Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt ja mä ryyppään vielä kerran. Minä kuljen, minä kierrän tään maani vielä kerran. Näen pelloilla, vain kilejä, kun kuljen joen uomaa. En valoa, en varjoa, en jumalaakaan huomaa. Tien varrella vain metsän nään, niin tiheän, niin sankan, ja mestauslavan kirveineen ja pyövelin niin vankan. Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt ja mä ryyppään vielä kerran. Minä kuljen, minä kierrän tään maani vielä kerran. | MUSTALAISLAULUNI Uneeni ilmestyvät keltaiset tulet, ja unessa minä kähisen: "Odota, odota hiukan, aamuhan on iltaa viisaampi!" Mutta aamullakaan ei ole kaikki hyvin, ei mitään ilonpitoa: Joko tupakoit tyhjään vatsaan tai otat krapularyyppyjä. Kapakoissa vihreät pullot, valkoisilla pöytäliinoilla, paratiisi köyhille ja narreille, mutta minulle kuin linnun häkki. Kirkossa löyhkää ja on puolipimeää. Kirkonpalvelijat polttavat suitsukkeita. Ei, ei ole kirkossakaan kaikki hyvin, ei mikään ole niin kuin pitää! Minä kiirehdin vuorille, jotta mitään ei sattuisi. Vuorella seisoo leppä, vuoren juurella kirsikkapuu. Kiertyisipä rinteellä edes muratti, minua sekin lohduttaisi. Kunpa olisi vielä jotakin, mutta mikään ei ole niin kuin pitää! Minä kuljen niityllä joen vartta: Valoa, pimeyttä, ei Jumalaa! Avoimella pellolla kasvaa kaunokkeja, vieras tie ja pitkä matka, Tien varrella synkkä metsä noita-akkoineen, ja sen tien päässä mestauslava kirveineen. Jossakin hevoset hyppäävät tahdissa, Haluttomasti mutta sulavasti. Tien varrella ei mikään ole hyvin, ja tien päässä vielä vähemmän. Eikä ole kirkossa, eikä kapakassa ei mitään pyhää! Ei, kaverit, mikään ei ole niin kuin pitää! Ei mikään, oi kaverit... |
