| Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... |
LUOSSAN KERJÄLÄINEN | LUOSSAN KERJÄLÄINEN |
| |
Luossan kerjäläisen ympärillä väki piirissä | Luossan kerjäläisen luona istui kansa kuunnellen |
tulen loimutessa häntä kuunteli. | miestä, joka lauloi hehkuun nuotion. |
Kerjäläisistä ja ihmeistä ja kulkijoista maan, | Kulkureista, kauppiaista, kauneudesta maailmassa |
kaipuustaan hän lauloi koko pitkän yön. | miehen laulut kertoi aamun koittohon. |
| |
»On jotain tuolla puolen vuorten, kukkasten ja laulun, | »Jossain vuorten tuolla puolen, tuolla puolen kukkain, laulun, |
jotain tuolla puolen tähden, tämän kuuman sydämen. | takaa sydämeni kuuman, jostain takaa tähtien |
Kuulkaa, jokin kiertää kuiskaa, mua kutsuen se pyytää: | kuulen: joku kulkee, kuiskii, houkuttaa ja pyytää mukaan, |
"Tule luoksemme, ei sua varten ole tämä maa." | sillä maata, jota poljen, koskaan omistaa voi en. |
| |
Olen kuullut aallon levollisen nousun rannalle | Olen kuullut, kuinka aallot rauhallisna lyövät rantaan, |
ja villin meren nähnyt tyynenä | uneksinut, missä meren koti on. |
ja mielessäni rientänyt päin avaria maita, | Olen nähnyt hengen voimin kauas vuorettomiin maihin, |
missä kaikki meille rakkain unohtuu. | missä rakkain, jonka tunsin, unhoittuu. |
| |
Tähän villiin kaipaukseen meidät äidit synnyttivät, | Villin, ikuisimman kaipuun saimme äidin kaipauksesta, |
ja synnystä murheen nousi ensi huutomme. | huoli, synnytyksen tuska, kuuli itkun pelokkaan. |
Kukkuloilla, niityillä me päivät temmelsimme | Niityillä ja kukkuloilla leikimme ja vertasimme |
milloin perhosina, jumalina, kerjäläisinä. | itseämme leijoniin ja perhosiin ja Jumalaan. |
| |
Kun mä istuin hänen kanssaan, jonka sydän on kuin mun, | Hiljaa istuin vierellänsä, jonka sydän sykki mulle, |
pehmein käsin järjesti hän pesäämme. | kädet hellät rakensivat elämää. |
Kuulin sydämeni huudon: Omista et omaaskaan - | Kuulin sydämeni huudon: Hän ei koskaan kuulu sulle! |
ja henkeni mun vihdoin rauhan sai. | Lähdin etsiäksein rauhaa kestävää. |
| |
Kaipaamani kätketty on kauas yön hämäryyteen, | Kaukana on, jota kaipaan, kätkettynä iltausvaan, |
ja mun tieni on niin ylväs, ihana. | on tiellä oikealla matkanteko ihanaa. |
Ja kesken melun tekee mieleni mun Herraa rukoilla: | Myrskyn pauhaavimman keskeen huudan luokse taivaan Herran: |
"Ota maallinen pois, tahdon vain sen salatun." | "Tahdon saada, mitä toinen koskaan omistaa ei saa." |
| |
Seuraa, veli, taakse vuorten, kulje virtaa viileää. | Veljeni, voit tulla mukaan vuorten taakse, siellä sulle |
Siellä meri hiljaa uinailee vuorten vuoteessa. | puro viileä on, meri leväten, |
Jossain tuolla puolen taivaan koti on, veljeni, | taakse kaukaisimman taivaan, sill' on koti, äiti mulle, |
missä kultakaste peittää vaippaansa. | keskeen kultaisien villiruusujen. |
| |
Anna mustan, kylmän veden poskiani vilvoittaa. | Viilentäköön musta virta kuumeisia poskipäitä, |
Oi, jos kauas ehtisimme ennen aamunkoittoa. | matka olkoon pitkä arkeen ennen päivää koittavaa. |
Enhän ollut tästä maailmasta, tuskaa loputonta | Kuulu kulkemaan en tänne teitä ihmisien näitä, |
kärsin levotonna aina vuoksi kuuman rakkauden. | jossa kuuma rakkaus polttaa, rauhattomuus rasittaa. |
| |
Luona simpukkaisen merenrannan ruusuportti on, | Näkinkenkäin rantamalla ruusuportti ikuisuuden, |
jossa hylyt maatuvat ja uupuneilla rauha on. | siellä laho hylky laivan unohtaa. |
Siellä jousten kaiun lailla soivat laulut ylistyksen | Siellä kuulee laulun uuden soivan viulun kaiun lailla, |
noille ikuisille lapsille suuren autuuden.« | unten raskaan portin alla. Se on ikuisuuden maa.« |