Un capretto [Dona, dona]
Herbert Pagani| Versione finlandese 2 / Finnish version 2 / Version finnoise... | |
| DONA, DONA Silloin paju vaan lauloi onneaan, tanssiin pyörtehet virran vei. Milloin uudestaan luoksein sinut saan, silmäis muisto se häivy ei. Ja rannan haapa havisee, jälleen kutsuu luo. Järven ranta uinailee, sun jälleen luoksein tuo. Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. Rannan kivi saa jälleen todistaa: iltaan rakkaus kaunein jää. Pilvet katoaa, kirkas on nyt maa, missään varjoa en nyt nää. Sää saavuit, lumme nosti pään, kaislat hiljaa soi. Silmäis loiston jälleen nään, sun luoksein tuuli toi. Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. | DONA, DONA Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. Tuulet tulevat, tuulet menevät, vievät lintuja taivaisiin. Pienet vasikat tänne syntyvät kiinni ihmisen kahleisiin. Tuuli nauraa nauruaan, kaura hengittää. Muukalainen pehmein sormin varsaa kengittää. Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. Vaunuun sidotun nuoren vasikan tunnot tuomion aavistaa. Silmät näkevät pääskyn taivahan, vaan ei katseella kiinni saa. Tuuli nauraa nauruaan, kaura hengittää. Muukalainen pehmein sormin varsaa kengittää. Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. Nuoren vasikan silmät kysyvät: »Tuuli, miksi sä naurat vaan? Miksi vapaina toiset lentävät, yhtä rattailla raahataan?« Tuuli nauraa nauruaan, kaura hengittää. Muukalainen pehmein sormin varsaa kengittää. Dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da, dona, dona, dona, dona, dona, dona, dona, da. |
