| Versione finlandese di Antti Torvinen
|
HÄN PALANNUT EI TAISTELUSTA | HÄN EI PALANNUT TAISTELUSTA |
| |
Niin muuttumaton, tää koko maailma on | Miksi kaikki on toisin? Ikään kuin kaikki olisi ennallaan: |
Sama taivas tuo sinisen musta. | Sama taivas - jälleen sininen, |
Sama ilma ja metsä ja virtaava vuo, | sama metsä, sama ilma ja entinen vesi, |
Hän palannut ei taistelusta. | ainoastaan hän ei palannut taistelusta. |
| |
Sen ymmärrän nyt, hän on pois lähtenyt | En ymmärrä nyt, kumpi meistä oli oikeassa |
Sydän täynnä on kaipausta. | meidän kiistoissamme ilman unta ja rauhaa. |
Ilman unta ja rauhaa oon yön kävellyt, | Huomasin kaipaavani häntä vasta nyt, |
Vaan palaa ei hän taistelusta. | kun hän ei palannut taistelusta. |
| |
Niin nauroin mä vain, kun laulelmiain | Hän vastaili päin honkia eikä laulanut tahdissa, |
Hän hyräili vierestä nuotin. | hän puhui aina asian vierestä, |
Kuinka kaipasi aina mun suudelmiain, | hän ei antanut minun nukkua ja heräsi auringonnousun aikaan, |
Kuinka onneemme ikuiseen luotin. | mutta eilen hän ei palannut taistelusta. |
| |
Meidän keskustelut, ne on päättyneet mut | Se mikä on tyhjää tänään - eivät nuo keskustelut, |
Sydän kantaa muistoa susta. | minä huomasin äkkiä, että meitä oli kaksi. |
Kuin nuotion tuuli ois sammuttanut | Nyt tunnen, on kuin tuuli olisi sammuttanut nuotion, |
Et palannutkaan taistelusta. | kun hän ei palannut taistelusta. |
| |
Kevät tulvahti kuin, vanki unohdetuin | Kevät puhkesi äkkiä - kuin vankeudesta. |
Ois huutanut vapautusta. | Vahingossa huudahdin hänelle: |
Mutta hiljaisuus vain, sen lauseeksi puin | "Ystävä, jätä jämä!" - mutta vastauksena hiljaisuus: |
Hän palannut ei taistelusta. | Eilen hän ei palannut taistelusta. |
| |
Mutta pulaan en jää, vaikka yö piirittää | Meidän vainajamme eivät jätä meitä pulaan, |
Mua vartioi kuolleitten luutkin. | kaatuneemme ovat kuin vartiosotilaita. |
Metsään heijastuu taivasta sinertävää | Taivas heijastuu metsästä kuin vedestä, |
Ruoho laineina, siniset puutkin. | ja puut seisovat sinisinä. |
| |
Niin muuttumaton, tää koko maailma on | Meille riitti hyvin tila korsussa, |
Sama taivas tuo sinisen musta. | aika sykki meille kuin yhteisesti. |
Hän palasi jo - nyt ymmärrän sen: | Kaikki on nyt kuin vain minulle. Minusta vain tuntuu, |
Minä palannut en taistelusta´. | että se olin minä, joka ei palannut taistelusta. |