Lied der Seeräuber-Jenny
Bertolt Brecht| Traduzione finlandese / Finnish translation / Finnische Übersetzung... | |
| LA FIANCEE DU PIRATE ou Chanson de l'Humiliation ui c'est moi qui lave les verres et les plats On m'appelle une Marie-couche-toi là Quand on me donne un penny Faut encore que j'dise merci Me v'là en habits loqu'teux Au fond d'cet hôtel miteux Vous n'savez pas aujourd'hui qui je suis Vous n'savez pas aujourd'hui qui je suis Mais un soir, un beau soir Grand branle-bas Les gens courent sur la rive, Disant : Voyez qui arrive ! Et moi je sourirai pour la première fois On dira : Voilà que tu souris, toi ? Un navire de haut bord Cent canons aux sabords Entrera dans le port ! Moi toujours je laverai Les verres et les plats J'serai toujours une Marie-couche-toi là Quand on m'donnera un penny Toujours je dirai merci J'gardrai mes habits loqu'teux Au fond d'cet hôtel miteux Et demain, demain comme aujourd'hui Vous ne saurez toujours pas qui je suis ! Mais un soir, ce beau soir pour qui je vis Voilà que les canons S'éveilleront et tonneront Pour la première fois, j'éclaterai de rire Quoi méchante, t'as le coeur à rire ? Le navire du haut bord Cent canons aux sabots Bombardera le port ! Alors viendront à terre les matelots Plus de cent, ils marqueront d'une croix de sang Chaque maison, chaque porte Et c'est devant moi qu'on apporte Enchaînés, implorants, mutilés et saigneux Vos pareils, tous vos pareils, beaux messieurs ! Vos pareils, tous vos pareils, beaux messieurs ! Alors paraîtra celui que j'attends, il me dira : Qui veux-tu de tous ces gens que je tue ? Et moi je répondrai doucement : Tue-les tous! Chaque tête qui tombera Je battrai des mains, hop là ! Et le navire du haut bord Loin de la ville où tout sera mort M'emportera vers la vie ! | MERIROSVO-JENNY 1 Vielä tänään seison tässä lasejanne pesemässä, sijatkin teen herrojen maata. Ja kun heitätte kolikon niin kiitettävä siitä on, ja kun kurjat on nää lumppuni ja kurja koko hotelli, kuka olen, ette arvata saata. Mutta kerran illalla kuuluu hurjaa huutoa ja te sanotte: onpa kamalaa. Ja kun minun tässä hymyilevän näätte, sanotte: Mikä noin huvittaa? Ja se suuri purjelaiva - sata tykkiä siinä - juuri saapunut on. 2 Mene siitä jo hommiisi, mulle sanotaan. Sitten kouraani saan kolikon, ja sen rahan otan vastaan ja vuoteetkin sijaan (vaikka sinä yönä kukaan ei nukukaan). Mutta yhä vielä teille olen tuntematon. Ja kun sinä yönä kuullaan satamasta räiske, te kysytte: mitä tuo merkitsee? Ja kun minä katson ulos ikkunasta, sanotte: mitä hän hymyilee? Ja se suuri purjelaiva - sata tykkiä kääntää - ja se pommitus on. 3 Hyvät herrat, kun seinät niskaanne saatte, kai se hymyn teiltä hyydyttää. Pian on kaupunki ammuttu tasalle maan, vaan kun yksi kurja majatalo pystyyn jää, kysytään: kuka kumma siellä asuukaan? Kyllä sinä yönä rähinää on tässä lähistöllä, kun udellaan: miksi jäi tuo hotelli? Ja kun minä aamun tullen ulos astun, kuiskitaan: tuo siellä asusti. Ja sen suuren tykkilaivan joka ainoaan mastoon nousee liehuva lippu. 4 Päivä kun on puolessa, niin siitä tykkilaivasta sata miestä laiturille lappaa. He kaikki talot kiertää, kunnes koko kaupunki on kahleihin lyöty ja tuotu eteeni. Ja he kysyy: kenet siis tahdot tappaa? Hiskumaton hiljaisuus on satamassa silloin kun kysytään: kuka tapetaan? Ja te kuulla saatte, kuinka sanon: kaikki! Ja kun sitten pää putoo, sanon: oho! Ja se suuri purjelaiva - minä kannella laivan - meren taa katoaa. |
